Englanninbulldoggi

Englanninbulldoggi on vahvarakenteinen mutta sydämeltään lempeä seurakoira. Se on uskollinen perheenjäsen, joka nauttii rauhallisesta yhdessäolosta omistajansa kanssa.

  • FCI-ryhmä: 2 – Molossityyppiset koirat
  • Rodun alkuperämaa: Iso-Britannia
  • Käyttötarkoitus: Karja-, vahti- ja seurakoira
  • Koko:
    • Urokset: 25 kg
    • Nartut: 23 kg
  • Keskimääräinen elinikä: noin 9 vuotta

Englanninbulldoggi on seurakoira, jonka juuret ovat vanhoissa taistelu- ja molossikoirissa. Bulldoggi sopeutettiin taistelukoirasta seurakoiraksi Englannissa vuoden 1835 jälkeen, kun eläintappelut kiellettiin maassa. Taistelukoiran hyökkäävyyden tilalle tuli lempeys ihmisiä kohtaan.

Englanninbulldoggi nauttii, kun saa olla mukana omistajansa arjessa: bulldoggeja on Suomessa mukana myös kaverikoiratoiminnassa ja kaksi bulldoggia on palkittu Suomen Kennelliiton sankarikoira-tittelillä sokeritautia sairastavan omistajansa herättämisestä kun tämän verensokeri on laskenut.

Raskasrakenteisena koirana bulldoggi ei välttämättä sovi harrastamaan vauhdikkaita lajeja kuten agilitya eikä kestävyyslajeja. Moni bulldoggi käy koiranäyttelyissä ja bulldoggin kanssa voi harrastaa tokoa tai esimerkiksi noseworkia. Moni bulldoggi pitää uimisesta joko luonnonvesissä tai sitten sisäaltaissa. Bulldoggin kouluttaminen voi olla vaativaa, sillä bulldoggilla ei ole miellyttämisen halua ja se on usein hyvin itsepäinen koira. Koulutusta nämäkin kuitenkin tarvitsevat ja siinä tulee olla johdonmukainen ja selkeä, bulldoggi ottaa helposti pomon paikan kotona.

Rotumääritelmän mukaan englanninbulldoggi on päättäväinen, voimakas ja tarmokas. Se on tarkkaavainen, peloton, uskollinen, luotettava ja rohkea. Tuimasta ulkonäöstään huolimatta bulldoggi on lempeä koira. Taistelukoiramenneisyys näkyy siinä, että englanninbulldoggilla on usein korkea kipukynnys.

Bulldoggi on yleensä ystävällinen ja avoin ihmisiä kohtaan.  Suomessa luonnetestatut bulldoggit ovat olleet hyvin luoksepäästäviä, ja niillä on ollut vähäinen taisteluhalu.

Bulldoggeissa on vilkkaampia ja rauhallisempia yksilöitä. Osa bulldoggeista viihtyy parhaiten itsekseen eikä pidä muista koirista.

Rotumääritelmän mukaan englanninbulldoggi on voimakasrakenteinen, molossityyppinen koira. Sen raskas rakenne altistaa kuitenkin luusto- ja nivelongelmille. Voimakasrakenteisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että bulldoggin tulisi olla erittäin raskastekoinen ja lihava koira. Liian raskas ja lihava koira ei pysty liikkumaan terveesti; sen nivelet eivät kestä jatkuvaa liikarasitusta. Myöskään bulldoggi, jolla on liian lyhyet raajat, liian suorat takakulmaukset tai käyrät eturaajat ei liiku oikein eikä terveesti. Suorat takakulmaukset altistavat bulldoggin mm. ristisidevaurioille.

Brakykefaalisena eli lyhytkalloisena ja -kuonoisena rotuna englanninbulldoggilla saattaa esiintyä tämäntyyppisille koirille tyypillisiä ongelmia, kuten hengitystiesairauksia ja lämmönsäätelyn ongelmia.

Englanninbulldoggilla saattaa olla myös iho-ongelmia, allergioita, luomenkiertymiä ja vilkkuluomen tulehdusta eli ns. kirsikkasilmää.

Pohjoismaissa rodun ihanne on koira joka liikkuu hyvin, joka ei ole liian raskasrakenteinen ja jolla ei ole liikaa ylimääräistä nahkaa. Hengitysteihin ja avoimiin sieraimiin tulee kiinnittää erityistä huomiota jalostuksessa.

Bulldoggit, joilla ei ole todettu vakavia sairauksia, ovat saavuttaneet keskimäärin 10 vuoden eliniän. Synnytysongelmat ovat kuitenkin yleisiä bulldoggeilla. Niihin on hyvin monia eri syitä ja synnytysvaikeuksien kohdalla joudutaan turvautumaan keisarinleikkaukseen. Tavoitteena onkin, että yhä useammat nartut jalostusvalintojen kautta pystyisivät lisääntymään mahdollisuuksien mukaan luonnonmukaisesti.

Viralliset terveystutkimukset

Englanninbulldoggeille, samoin kuin muille brakykefaalisille roduille, on kehitetty rasitus- eli BOAS-testi jolla mitataan koiran palautumista rasituksesta. Jos testistä ei pääse läpi, koiraa ei voi käyttää jalostukseen. Suomalaisten bulldoggien tulee olla lisäksi Kennelliiton Perinöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma PEVISAn mukaan tutkittuja silmien, lonkkien, sydämen ja kyynärien osalta.

Moni suomalainen kasvattaja tutkituttaa lisäksi tarkemmin eläinlääkärillä jalostukseen käytettävän koiransa hengitystiet ja tutkituttaa polvet. Myös muita luustokuvauksia, kuten selkätutkimuksia tehdään.


PEVISA-ohjelma

Rotu kuuluu perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISAan.

Pentueen vanhemmilla tulee olla ennen astutusta suoritettu hyväksytty BOAS-testi, ennen astutusta annettu lonkka- ja kyynärtutkimuslausunto sekä astutushetkellä voimassa oleva silmätarkastuslausunto. Silmätarkastuslausunto ei astutushetkellä saa olla 24 kk vanhempi. 

Ulkomaisia koiria koskevat poikkeukset

Muilta kuin hollantilaisilta, saksalaisilta, englantilaisilta, virolaisilta ja pohjoismaisilta uroksilta ei vaadita BOAS-testituloksia. Ei vaadita muita PEVISA-tutkimuksia. (narttu 1, uros 2 pentuetta) 


Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat 

Englanninbulldoggien koko on pienentynyt ja raskasrakenteisuus on vähentynyt vuosien saatossa, enää ei suosita isoja ja nahkavia koiria jalostuksessa. Suunnitelmallisella jalostuksella on saatu aikaiseksi pidempiä häntiä koirilla, parempia lonkkia, samoin hengitysterveys on parantunut huomattavasti. Iho-ongelmat ovat vähentyneet samalla kun liiallinen nahkavuus on vähentynyt.

Viime vuosina englanninbulldoggien luonnolliset synnytykset ovat lisääntyneet.

Englanninbulldoggille on suunnitteilla roturisteytysprojekti, jonka viimeisiä yksityiskohtia hiotaan parhaillaan.

Englanninbulldoggeja on erilaisia; osa tarvitsee enemmän aktivointia ja liikuntaa kuin toinen. Yleinen oletus on, ettei bulldoggi tarvitse liikuntaa mutta sitä kuitenkin tarvitaan ihan niin kuin missä muussa rodussa tahansa. Koira voi turhautua ja alkaa tekemään tuhoja kotona jos liikuntaa ei ole tarpeeksi.

Moni bulldoggi pitää uimisesta ja raskasrakenteiselle koiralle se onkin hyvä liikuntamuoto.

Kuva: Marko Tuominiemi
Kuva Marko Tuominiemi

Bulldoggien koulutettavuus voi aiheuttaa haasteita, koulutuksen tulee olla selkeää ja johdonmukaista ja jo pennusta asti jämäkkää. Moni bulldoggi on onneksi herkkujen perään, joten kouluttaminen ruokapalkalla onnistuu yleensä parhaiten.

Pentuaikana tehty hyvä sosiaalistaminen helpottaa koiran kanssa menemisiä ja tulevia kohtaamisia muiden koirien  kanssa. Muut koirat eivät “lue” bulldoggia oikein, ja se saattaa aiheuttaa kärhämää vieraiden koirien kanssa.

Rotu sopii hyvin lapsiperheisiin ja ensimmäiseksi koiraksi, kunhan varautuu rotutyypin itsepäisyyteen ja sen haasteiden ymmärtämiseen.

Turkin hoito

Englanninbulldoggin turkki on lyhyt ja tiivis. Turkki ei vaadi paljon hoitoa, mutta sitä on hyvä sukia tai harjata aika ajoin, varsinkin keväällä ja syksyllä karvanlähtöaikaan. Turkkia ei tarvitse pestä kuin muutaman kerran vuodessa, ellei se ole likainen.

Kerromme mielellämme lisää rodusta kiinnostuneille! Yhdistykseltä löytyy kaikille avoimet FB-sivut sekä pelkästään jäsenille tarkoitettu sivusto.

Tutustu lisää!

Lue Koiramme-lehdestä

Pääyhteistyökumppanimme

PrimaDog-logo
Agria Eläinvakuutus -logo
Showlink-logo
Paikka-logo