- FCI-ryhmä: 3 – Terrierit
- Rodun alkuperämaa: Iso-Britannia
- Käyttötarkoitus: Seurakoira
- Koko: Bullterrieri on keskikokoinen koira. Rodulle ei ole määritelty tarkkoja paino- tai säkäkorkeusrajoja. Olennaista on, että koira on kokoonsa ja sukupuoleensa nähden mahdollisimman voimakasrakenteinen.
- Keskimääräinen elinikä: 7 vuotta 9 kuukautta
Historia ja käyttötarkoitus
Bullterrieri on tyypiltään fyysisesti voimakas seurakoiraterrieri. Rodun tausta liittyy 1800-luvun Englantiin, jossa bull-tyyppisiä terriereitä jalostettiin alun perin viihde-, kilpailu- ja vedonlyöntitarkoituksessa käytettyihin eläintaisteluihin sekä tuhoeläinten torjuntaan.
1800-luvun alussa Englannissa ja muualla Euroopassa koiria käytettiin muun muassa härkiä, karhuja ja mäyriä vastaan järjestetyissä otteluissa. Näistä käytettiin nimityksiä bull-baiting, bear-baiting ja badger-baiting. Kun eläintaistelut muuttuivat ja erityisesti koirien väliset taistelut yleistyivät, jalostuksessa alettiin tavoitella koiraa, jossa yhdistyivät voima, rohkeus, periksiantamattomuus ja ketteryys. Koiria käytettiin myös rottien tappamiseen aikaa vastaan niin sanotuissa pit-kehissä, joissa koiran tehtävänä oli tappaa mahdollisimman monta rottaa mahdollisimman nopeasti.
Näitä käyttötarkoituksia varten erilaisia ketteriä ja sitkeitä terriereitä risteytettiin vanhaan englantilaiseen bulldoggiin. Tämä bulldoggi poikkesi huomattavasti nykyisestä bulldoggista, sillä se oli suhteellisen korkeajalkainen, lihaksikas ja toimintakykyinen koira. Näistä risteytyksistä muodostui niin sanottu bull and terrier -tyyppi, joka on bullterrierin kehityksen lähtökohta.
Bullterrierin kehitys nykyisen kaltaiseksi roduksi alkoi 1850-luvun puolivälin jälkeen, kun koirataistelut kiellettiin ja osa rodun kasvattajista siirtyi koiranäyttelyiden pariin. Tällöin jalostuksessa alettiin painottaa aiempaa enemmän ulkomuotoa ja seurakoiralle sopivaa luonnetta. Bull and terrier -tyyppisiä koiria ja bulldoggeja risteytettiin muun muassa vanhaan valkoiseen terrieriin, jota ei enää nykyisin ole olemassa. Rodun kehitykseen on vaikuttanut myös dalmatiankoira.
Näiden risteytysten tuloksena kehittyi koira, jossa yhdistyivät vahva ja vankka rakenne, terrierimäinen sitkeys sekä ihmisystävällinen ja lojaali luonne. Vaikka rodun varhainen historia liittyy taistelukoirataustaan ja tuhoeläinten torjuntaan, bullterrierin jalostus siirtyi jo varhaisessa vaiheessa näyttely- ja seurakoirasuuntaan.
Nykyisin bullterrieri kuuluu FCI ryhmään 3, terriereihin. Rodulla ei ole nykypäivänä virallista käyttötarkoitusta, vaan se on ennen kaikkea omaleimainen ja voimakasrakenteinen seurakoira.
Luonteenpiirteet
Bullterrierit ovat usein vilkkaita ja toiminnanhaluisia. Monelle rodun harrastajalle tuttu termi on “bullihepuli”, jolla kuvataan äkillistä ja vauhdikasta ryntäilyä edestakaisin. Toisaalta sama koira voi hetken päästä olla sohvannurkassa itsepäisen mukavuudenhaluinen ja haluton lähtemään ulos edes houkuttelemalla. Tämä aktiivisuuden ja mukavuudenhalun vaihtelu on rodulle hyvin tyypillistä.
Monilla yksilöillä on voimakas pureskeluntarve. Osalla se voi näkyä tavaroiden ja esineiden repimisenä tai hajottamisena. Tähän voi liittyä myös revittyjen tai hajotettujen materiaalien nielemistä, mikä voi altistaa suolitukoksille. Siksi rodulle on tärkeää tarjota turvallista ja sallittua pureskeltavaa sekä huolehtia siitä, ettei koira pääse käsiksi vaarallisiin esineisiin tai materiaaleihin.
Bullterrierin vilkkaus, rohkeus ja innokkuus voivat tehdä siitä tapaturma-alttiin. Arjessa omistajan tulee huomioida rodun fyysinen voima, nopeus ja impulsiivisuus. Yleisesti ottaen bullterrierit ovat iloisia ja ystävällisiä koiria, mutta toisten koirien ja eläinten kanssa omistajan tulee olla huolellinen ja pystyä hallitsemaan koira myös yllättävissä tilanteissa.
Rodun tausta voi näkyä joillakin yksilöillä voimakkaana suhtautumisena toisiin koiriin tai eläimiin. Kaikki bullterrierit eivät ole aikuisena sosiaalisia vieraiden koirien kanssa, ja osa yksilöistä voi olla voimakkaasti aggressiivisia toisia koiria tai eläimiä kohtaan. Bullterrieri ei välttämättä varoita pitkään rähinällä tai uhkaavalla käytöksellä, vaan reaktio voi tulla nopeasti, erityisesti jos koira kokee olonsa uhatuksi. Aggressio toisia koiria kohtaan ei ole sukupuoleen sidonnaista.
Rodussa esiintyy myös epärodunomaisia ja arjessa haasteellisia luonteenpiirteitä, kuten epävarmuutta, stressiherkkyyttä, arkuutta ja aggressiivisuutta ihmistä kohtaan. Näihin tulee suhtautua jalostuksessa vakavasti. Valtaosa bullterriereistä on kuitenkin luonteeltaan rodunomaisia, eli avoimia, ihmisystävällisiä, rohkeita ja hyväntuulisia.
Bullterrieri voi olla etenkin ensimmäisen elinvuotensa aikana omistajalle hyvin haastava koira. Villi, voimakas, itsepäinen ja toiminnanhaluinen nuori koira vaatii paljon ohjausta, mutta samaan aikaan se voi olla hyvin rakastava, mukavuudenhaluinen ja läheisyyttä kaipaava perheenjäsen. Rodun omistajalta vaaditaan huumorintajua, pitkää pinnaa, johdonmukaisuutta, selkeitä rajoja ja paljon rakkautta.
Terveystilanne
Rodulla esiintyy monenlaisia terveysongelmia. Bullterrierin geenipooli on kapea, minkä tiedetään altistavan useille perinnöllisille sairauksille. Sisäsiittoisuus ja perinnöllinen alttius ovat merkittäviä taustatekijöitä rodun terveyshaasteissa.
Yleisimpiä terveysongelmia rodulla ovat sydänsairaudet, iho-ongelmat ja allergiat, immunologiset ongelmat, munuaissairaudet sekä purentavirheet. Lisäksi kasvainsairaudet ja erilaiset syövät ovat rodussa yleistyneet ja nousseet kuolinsyytilastojen kärkeen.
Luustoterveyttä tutkitaan rodussa toistaiseksi melko vähän. Niillä koirilla, joille on annettu virallinen selkälausunto, on kuitenkin todettu jonkinasteisia löydöksiä.
Elinvoiman heikkeneminen näkyy rodussa myös lisääntymisongelmina. Ongelmia esiintyy sekä urosten astumisessa että narttujen tiinehtymisessä, synnytyksissä ja emo-ominaisuuksissa.
Viralliset terveystutkimukset
Rotukohtaisen jalostuksen tavoiteohjelman mukaisesti bullterrierille suositellaan kattavia terveystutkimuksia. Tutkimusten avulla seurataan rodun terveystilannetta ja tuetaan vastuullisia jalostusvalintoja. Rodun keskeisiä terveystutkimuksia ovat sydämen ultraäänitutkimus, LAD-geenitesti, munuaisten toimintaa kuvaava UPC-virtsatutkimus, BAER-kuulotutkimus sekä virallinen polvitutkimus patellaluksaation varalta.
PEVISA-ohjelman mukaan rekisteröinnin ehtona on, että pentueen molemmilla vanhemmilla on astutushetkellä voimassa oleva sydämen ultraäänitutkimus. Ultraäänitutkimuksen alaikäraja on 18 kuukautta. Ensisijaisesti vastustettavat sydänsairaudet ovat subaorttastenoosi ja mitraalidysplasia.
Lisäksi PEVISA-ohjelma edellyttää, että vähintään toisella pentueen vanhemmista on astutushetkellä LAD-geenitestistä tulos normaali tai että koira on sairauden osalta normaali polveutumisen perusteella. LAD-kantaja tulee yhdistää vain LAD-suhteen terveeseen koiraan, eikä kahden LAD-kantajan pentueita rekisteröidä.
Muita rodulle suositeltavia tutkimuksia ovat BAER-kuulotutkimus, virallinen selkälausunto, UPC-virtsatutkimus munuaisten toiminnan seuraamiseksi, virallinen polvitutkimus sekä luonnetesti. BAER-testillä selvitetään koiran kuulo. Jalostukseen käytettävien koirien tulee olla BAER-testattuja, eikä kuuroa koiraa saa käyttää jalostukseen. Selkälausunnolla kerätään tietoa rodun luustoterveydestä. UPC-tutkimuksessa munuaisten osalta suositeltu tulos on alle 0,3. Polvitutkimus suositellaan tehtäväksi vähintään vuoden ikäiselle koiralle. Luonnetesti antaa tietoa koiran käyttäytymisestä ja tukee rodun luonteen seuraamista.
Rekisteröinnin ehtona ovat siis LAD-geenitestiä koskeva PEVISA-ehto sekä molempien vanhempien sydämen ultraäänitutkimus. BAER-kuulotutkimus, selkälausunto, UPC-virtsatutkimus, polvitutkimus sekä luonnetesti ovat rodun jalostuksen tavoiteohjelman ja yhdistyksen tutkimussuosituksia.
PEVISA-ohjelma
Rotu kuuluu perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISAan.
Vähintään toisella pentueen vanhemmista tulee olla astutushetkellä LAD-geenitestistä tulos normaali tai sen tulee olla sairauden osalta normaali polveutumisen perusteella. Pentueen vanhemmilla tulee astutushetkellä olla voimassa oleva sydämen ultraäänitutkimus. Ultraäänitutkimuksen alaikäraja on 18 kk. Ultraäänitutkimuksen tulos on lopullinen. Ultraäänitutkimuksen tulos C sulkee koiran jalostuksesta. Ensisijaisesti vastustettavat sydänsairaudet ovat subaorttastenoosi ja mitraaliläppädysplasia.
Ulkomaisia koiria koskevat poikkeukset
LAD-geenitestillä tutkimaton ulkomainen koira voidaan parittaa vain LAD-geenin suhteen terveen koiran kanssa. Ei vaadita sydäntutkimuksia (narttu 1, uros 2 pentuetta).
Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat
Bullterrierien terveydessä on nähtävissä myönteistä kehitystä. Erityisen hyvä tilanne on LAD eli letaalin akrodermatiitin osalta. LAD-pentuja ei ole syntynyt PEVISA-ohjelman alkamisen jälkeen lainkaan. Tämä kertoo siitä, että geenitestin käyttöönotolla ja vastuullisilla jalostusvalinnoilla on pystytty ehkäisemään vakavan perinnöllisen sairauden ilmenemistä rodussa.
Myönteistä on myös se, että rodun terveyttä seurataan aiempaa suunnitelmallisemmin. Rotuyhdistys on tukenut terveystutkimuksia rahallisesti, tiedottanut tutkimusten merkityksestä sekä koonnut ja jakanut tietoa terveys-, luonne- ja lisääntymiskyselyiden tuloksista. JTO-kaudelle 2026–2030 on suunniteltu vuosittaisia joukkoterveystarkastuksia, joissa voidaan tutkia muun muassa sydäntä, LAD-statusta, polvia ja UPC-arvoja.
Bullterrierien jalostuksen tavoiteohjelmassa on mukana myös roturisteytysprojektin kartoitus ja suunnittelu. Rodun kapea geneettinen monimuotoisuus ja sen vaikutukset terveyteen ja elinvoimaan on tunnistettu. Tämän vuoksi ohjelmassa on suunniteltu roturisteytyksestä kiinnostuneiden kasvattajien ja mahdollisuuksien kartoittamista, suunnittelun jatkamista sekä roturisteytysprojektisuunnitelman laatimista. Rodun tulevaisuuden terveyttä ja elinvoimaa pyritään edistämään pitkäjänteisesti myös geneettisen monimuotoisuuden näkökulmasta.
Liikunta ja koulutettavuus
Bullterrieri on fyysisesti voimakas, aktiivinen ja persoonallinen seurakoira. Rodulle sopii parhaiten monipuolinen arki, jossa yhdistyvät riittävä ulkoilu, leikki, yhdessä tekeminen, rauhoittumisen opettelu ja koiralle sopiva virikkeistäminen.
Bullterrierit ovat usein vilkkaita, iloisia ja toiminnanhaluisia, mutta samalla myös mukavuudenhaluisia. Rotu on sekä aktiivinen että mukavuudenhaluinen: toisessa hetkessä koira voi olla hyvin vauhdikas, ja toisessa hetkessä se ei välttämättä halua lähteä ulos lainkaan. Tämän vuoksi liikunnan määrää ja laatua tulee sovittaa koiran iän, terveydentilan ja yksilöllisten tarpeiden mukaan. Erityisesti nuori bullterrieri voi olla hyvin energinen, voimakas ja impulsiivinen. Tästä syystä pelkkä fyysinen liikunta ei riitä, vaan koira tarvitsee myös rauhallista tekemistä ja arjen taitojen harjoittelua.
Monilla bullterriereillä on voimakas pureskeluntarve. Tämän vuoksi turvalliset purulelut, sallittu pureskeltava, hajutyöskentely, ongelmanratkaisutehtävät ja muu hallittu virikkeistäminen ovat tärkeitä.
Virikkeiden tarkoituksena on tarjota koiralle luvallista tekemistä ja ehkäistä turhautumista, joka voi näkyä esimerkiksi tavaroiden rikkomisena tai muuna ei-toivottuna toimintana.
Harrastuskoirana bullterrieri on omaleimainen. Rodun nykyinen käyttötarkoitus on seurakoira, eikä sillä ole varsinaisia käyttöominaisuuksia. Rodun yleisin harrastus on näyttelyt ja yleisin koemuoto luonnetesti. Bullterrierien kanssa on kuitenkin harrastettu myös esimerkiksi rally-tokoa, agilityä ja koiratanssia, mutta näissä lajeissa osallistumiset koostuvat pääosin yksittäisten koirien suorituksista. Bullterrieri voi siis soveltua monenlaiseen harrastamiseen motivoituneen ja rodun erityispiirteet ymmärtävän omistajan kanssa, mutta sitä ei tule valita tavoitteelliseksi harrastuskoiraksi samalla odotuksella kuin varsinaisia työ- tai palveluskoirarotuja.
Koulutettavuudeltaan bullterrieri on älykäs ja oppiva, mutta usein myös itsepäinen, oma-aloitteinen ja voimakastahtoinen. Rotu on vakaa ja koulutettavissa oleva, mutta koulutuksessa korostuvat johdonmukaisuus, palkitsevuus, huumorintaju, pitkä pinna ja selkeät rajat.
Bullterrieri sopii parhaiten omistajalle, joka on valmis sitoutumaan koiran kasvatukseen ja yhteiseen tekemiseen. Omistajan ei tarvitse olla urheilullinen aktiiviliikkuja, mutta hänen tulee tarjota koiralle säännöllistä liikuntaa, virikkeitä, koulutusta ja selkeää arjen ohjausta. Rotu ei yleensä sovi omistajalle, joka etsii hyvin helppoa, pehmeää tai vähällä ohjauksella pärjäävää koiraa. Bullterrierin omistajalta vaaditaan huumoria, kärsivällisyyttä, johdonmukaisuutta, fyysisesti vahvan koiran hallintakykyä ja halua elää voimakastahtoisen mutta hyvin ihmisrakkaan seurakoiran kanssa.
Muut ominaisuudet
Bullterrieri on ihmisrakas, iloinen, persoonallinen ja usein hyvin perheeseensä kiintyvä koira. Se on seurakoira, joka viihtyy ihmisten lähellä ja haluaa olla mukana arjen tapahtumissa. Bullterrieri ei välttämättä ole helpoin rotu ensimmäiseksi koiraksi, mutta se voi sopia myös ensikoiraksi omistajalle, joka perehtyy rotuun huolellisesti ja on valmis panostamaan kasvatukseen, arjen hallintaan ja koulutukseen. Rotu vaatii omistajalta johdonmukaisuutta, kärsivällisyyttä, huumorintajua ja kykyä asettaa selkeät rajat lempeästi mutta määrätietoisesti.
Lapsiperheessä bullterrieri voi olla hyvä ja kiintynyt perheenjäsen, kun koira on huolellisesti kasvatettu ja lapset opetetaan toimimaan sen kanssa oikein. Rodun fyysinen voima, vilkkaus ja joskus rajutkin leikit on kuitenkin huomioitava erityisesti pienten lasten kanssa. Aikuisen tulee aina valvoa lapsen ja koiran yhteistä olemista.
Sosiaalistaminen on tärkeää aloittaa jo pentuiässä ja sitä tulee jatkaa suunnitelmallisesti nuoruusvaiheen yli. Bullterrierin tulee saada myönteisiä ja hallittuja kokemuksia erilaisista ihmisistä, lapsista, koirista, ympäristöistä, alustoista, äänistä ja arjen tilanteista. Pelkkä altistaminen ei riitä, vaan kokemusten tulee olla koiralle turvallisia ja onnistuneita. Samalla pennulle tulee opettaa rauhoittumista, käsittelyä, hihnakäytöstä, luopumista ja kontaktia omistajaan.
Toisten koirien kanssa bullterrieri voi olla sosiaalinen, mutta kaikki yksilöt eivät aikuisena ole koirapuistotyyppisiä tai tule toimeen kaikkien koirien kanssa. Siksi sosiaalistamisessa tulee painottaa laadukkaita ja hallittuja kohtaamisia sopivien koirien kanssa sekä omistajan ohjausta. Nuoren bullterrierin käytös voi olla fyysistä, vauhdikasta ja tungettelevaa, joten sen tulee oppia lukemaan toisia koiria ja kunnioittamaan niiden rajoja.
Parhaimmillaan bullterrieri on huumorintajuisen, johdonmukaisen ja rotuun perehtyneen omistajan koira. Se sopii kotiin, jossa sen ihmisrakas mutta voimakastahtoinen luonne ymmärretään ja jossa sille tarjotaan selkeät säännöt, riittävästi tekemistä ja paljon myönteistä yhdessäoloa.
Bullterrieri on ihmisrakas, iloinen, persoonallinen ja usein hyvin perheeseensä kiintyvä koira. Se on seurakoira, joka viihtyy ihmisten lähellä ja haluaa olla mukana arjen tapahtumissa. Rodulle tyypillistä on avoin ja ystävällinen suhtautuminen ihmisiin, mutta samalla bullterrieri voi olla voimakastahtoinen, itsepäinen, impulsiivinen ja fyysisesti hyvin vahva koira.
Turkin hoito
Bullterrierin turkki on lyhyt, sileä ja pinnanmyötäinen, joten sen perushoito on vaivatonta.
Rotuyhdistys tukena
Suomen Bullterrieriyhdistys tukee rodusta kiinnostuneita tarjoamalla tietoa bullterrieristä, rodun terveydestä, jalostuksesta ja PEVISA-ohjelmasta. Yhdistyksen verkkosivuilta löytyy materiaalia, jonka avulla koiranhankkija voi perehtyä rodun ominaisuuksiin, terveysasioihin ja jalostuksen tavoitteisiin ennen pennun hankintaa.
Yhdistys ylläpitää verkkosivuillaan kasvattajalistausta. Listauksen kautta bullterrieristä kiinnostunut voi löytää yhdistyksen sivuilla ilmoittavia kasvattajia ja heidän yhteystietojaan. Kasvattajalista auttaa koiranhankkijaa pääsemään alkuun kasvattajan etsimisessä ja antaa mahdollisuuden keskustella rodusta suoraan kasvattajien kanssa.
Lisäksi yhdistys tukee rodun terveyden edistämistä maksamalla tukia yhdistyksen testaussuositusten mukaisiin tutkimuksiin. Näin yhdistys kannustaa kasvattajia ja omistajia terveystutkimusten tekemiseen ja rodun terveystilanteen seuraamiseen.
