Bostoninterrieri

• FCI-ryhmä: 9 – Seurakoirat ja kääpiökoirat
• Rodun alkuperämaa: Yhdysvallat
• Käyttötarkoitus: Seura- ja palveluskoira
• Koko:
  • Rodun painoluokat ovat alle 7 kg, 7–9 kg ja 9–11,5 kg
  • Euroopassa painoluokkia ei ole eritelty, kuten rodun kotimaassa Yhdysvalloissa
• Keskimääräinen elinikä: 8-12 vuotta

Historia ja käyttötarkoitus

Bostoninterrieri rotu on lähtöisin nimensä mukaisesti Bostonin kaupungista, Massachusettsista Yhdysvalloista. Bostoninterrieri on ollut Massachusettsin virallinen osavaltion koira vuodesta 1979. 

Eletään 1860-luvulla. Massachusettsissa, Bostonin kaupungissa on ilta, ja yläluokan hevosvaunujen ajurit istuvat iltaa työpäivän jälkeen Cottersin tavernassa Charles Streetillä. Epäilemättä monet näistä ajureista ovat englantilaisia siirtolaisia, joille on irlantilaisten ja skottien tapaan synnynnäistä rakastaa koiria. Näin ollen heidän puheenaiheenaan ovat hevosten lisäksi varmasti koirat. Bostonin yläluokka toi 1800-luvulla Englannista lukuisia rotukoiria, joista perheiden hevosvaunujen ajurit pitivät huolta ulkoiluttaen ja harjoittaen niitä. Muutaman kierroksen jälkeen Cottersissa joku ehdottaa: “Mitä tapahtuisi, jos yhdistäisimme näitä rotuja?” 

Bostoninterrierin varhaisesi-isien suvut ovat jääneet arvoitukseksi. Ajurit valitsivat roturisteytyksiinsä työnantajiensa hienoimpia rotukoiria (tiettävästi ainakin boksereita, ranskanbulldoggeja ja bullterriereitä), joihin he eivät luonnollisestikaan kysyneet lupaa! Rotukoirien sukutaulut toki olivat hyvin tiedossa, mutta koska jalostus tapahtui salaa, ei niitä voitu mitenkään kirjata muistiin. Kun “lupaavasta” roturisteytyksestä syntyi pentuja, ne myytiin mahdollisimman nopeasti ja vähin äänin. Tämä on yksi tarina siitä, miten luotiin bostoninterrierin esi-isiä. Toinen tarina kertoo, että Englannissa Liverpoolissa koiratappeluihin ja rotanmetsästykseen käytettyjä älykkäitä ja suosittuja bulldoggityyppisiä terriereitä alettiin jalostaa seurakoiriksi sen jälkeen, kun koiratappelut kiellettiin. Ehkä molemmissa on osa totuutta. 

Se kuitenkin tiedetään varmasti, että bostonilaisen Robert C. Hooperin omistama “Judge” on nykybostonien esi-isä. Judge oli puoliksi “English Bull” ja puoliksi “English Terrier”, suhteellisen korkea, n. 14,5 kg painoinen tumma brindle. Sen neliönmuotoisessa päässä oli valkea piirto ja siinä oli piirteitä, joita nykypäivän kasvattajat haluavat bostoneihinsa. 

Judge risteytettiin Edward Burnettin omistaman Gyp-nimisen nartun kanssa 1893. Gyp oli 9-kiloinen kokonaan valkoinen narttu. Judgen ja Gypin linja oli päälinja, josta nykybostoni lähti kehittymään. Muutaman sukupolven kuluttua syntyi jo koiria, jotka olivat hyvin pitkälle tyypiltään sellaisia bostoninterriereitä, joita näemme tänä päivänä. Alkuvuosina bostoninterrieri tunnettiin monilla eri nimillä, kuten “Boston Bull”, “American Bullterrier” ja “Bullet head”. Standardisoidakseen rakastettavan koiransa 40 kasvattajaa perusti 1891 Amerikan Bullterrierikerhon. Nimi muutettiin bostoninterrieriksi vuonna 1893, kun Amerikan Kennelliitto (AKC) hyväksyi rodun. Rotu polveutuu englanninbulldogista ja valkoisesta englanninterrieristä.  
 
1900-luvun alkupuolella valiokoirat olivat kokonaan valkoisia, joilla oli tummat merkit vain päässä. Nämä koirat kuvastivat alkuperäistä rotumääritelmää, joka tehtiin 1891. Tuolloin ei ollut vielä täsmällisiä sääntöjä merkeistä tai väreistä. Silloin sallittiin jopa 16 kg:n maksimipaino ja suosittiin typistettyjä korvia. 

Vuosisadan taitteessa bostoninterrierien määrä kasvoi räjähdysmäisesti. Oli tavallista, että Bostonin ja New Yorkin alueen näyttelyissä bostoninterrierit olivat lukumäärällisesti suurin esitetty rotu. Yli sata bostonia näyttelyssä oli tavallista, ennätys tehtiin vuonna 1918, kun 164 bostonia osallistui samaan näyttelyyn! 

1920-luvulla kasvattajat kiinnittivät huomiota värimerkkeihin ja koiran mittasuhteisiin. Tällöin ilmaantui näyttelykehiin enemmän elegantteja ja sulavalinjaisempia koiria. 20-luvulla kaikista koiranäyttelyissä esitetyistä koirista 20–30 % oli bostoninterriereitä! 1950-luvulla bostoni sai nykyisen lopullisen muotonsa. 

Rodun kukoistuskausi oli 1950-luvulla, jolloin bostoninterrieri oli vuosia USA:n suosituin koirarotu. Vaikka muut rodut ovat syrjäyttäneet bostoninterrierin ykkössijalta, on rotu kuitenkin pysytellyt AKC:n ranking-listalla 20-30:n suosituimman rodun joukossa. 

Suomeen ensimmäinen bostoninterrieri saapui vuonna 1955. Maanviljelysneuvos Jaakko Meurman toi nartun Maid Mariam Of Torly (”Maussi”) Suomeen. Vanhin tiedossa oleva bostoninterrierin suomalainen rekisterinumero on SF02392/55 ja se saattaa olla juuri kyseinen ”Maussi”. Maussilla oli tiettävästi kahdet pennut. Ensimmäisen pentueen (kaksi narttua, joista toinen nimeltään Minni-Mousse) isänä oli ruotsalainen uros. Maussin toisesta pentueesta syntyi vain yksi narttu (mahdollisesti Tessa SF06106/60) , isänä oli tuontiuros ”Boyfriend” (SF03089/57 ?). Suomalaisia rekisteröintiasiakirjoja on tallella vuodesta 1960, joten bostoninterrierin alkutaipaleesta Suomessa tiedetään varsin vähän. 

Luonteenpiirteet

Bostoninterrierit ovat nuorina erittäin eloisia, mikä saattaa tulla rotua tuntemattomalle yllätyksenä. Täysikasvuisinakin ne ovat vilkkaita ja leikkisiä, mutta toki rauhallisiakin yksilöitä löytyy. Moni rotua tuntematon saattaa myös tulkita bostonin itsepäisyyden tyhmyydeksi, mutta todellisuudessa kyse on varsin älykkäästä rodusta, joka onnistuu yllättämään oveluudellaan jopa omistajansakin. 

Vieraat bostoni ottaa ilolla vastaan ja tulee toimeen muiden koirien sekä eläinten kanssa. Koirista bostonin paras kaveri on kuitenkin toinen bostoni. Onkin varsin tavallista, että samaan perheeseen hankitaan useampi kuin yksi rodun edustaja. Bostonit haluavat olla koko ajan ihmisen lähellä ja valloittavat sylin aina, kun se on mahdollista. Useamman koiran perheissä voi esiintyä mustasukkaisuutta omistajan huomiosta, jolloin muutoin niin hyvin toimeen tulevat bostonit saattavat rähistä keskenään. Tilanteista selvitään kuitenkin yleensä jämäkällä käskyllä. Bostonille tuleekin opettaa perustottelevaisuutta kuten muillekin koiraroduille. Parhaiten bostonit saa motivoitua makupalojen voimalla. 

Äänenkäytönsuhteen bostonit ovat varsin yksilöllisiä. On niitä, jotka eivät koskaan hauku. Joillakin taas esiintyy vahtihaukkumista ja toiset saattavat haukkua ilman mitään näkyvää syytä. Moni bostoneista katsoo TV:tä reagoiden sen tapahtumiin sekä ääniin. Yleisin haukkumisen laukaisija on kuitenkin ovikellon soiminen, mutta tiedossa on myös yksilöitä, joihin edes tällä ei ole vaikutusta. 

Bostonit eivät yleensä kärsi eroahdistuksesta. Kotona yksin ollessaan ne eivät juurikaan tee pahojaan, joitakin pieniä askarteluita lukuun ottamatta, kuten esim. kenkien pureskelu, jalkalistojen nakertelu ja koiran ulottuville jääneiden kynien tuhoaminen. Yleisesti ottaen bostonit ovat sisäsiistejä. Poikkeuksiakin kuitenkin löytyy, varsinkin kodeissa, joissa asustaa molempien sukupuolten edustajia. Narttujen juoksujen aikaan urokset saattavat merkkailla paikkoja. Myös nartuilla saattaa juoksujen aikaan esiintyä sisäsiisteysongelmia. Rankkasade, kova pakkanen tai viima vaikuttaa joidenkin bostonien ulkoiluhaluun negatiivisessa mielessä, jolloin vahinko saattaa tapahtua sisällä. 

Terveystilanne

Rotua tuntemattomilla on bostonista usein väärä kuva ja yksi haasteista onkin pyrkiä saattamaan julkisuuteen mahdollisimman oikeaa tietoa rodusta ja sen terveydestä. Rodun virallinen rotuyhdistys Suomen Bostonit – Finnish Bostons ry on tehnyt vuosien saatossa terveyskyselyitä ja kerännyt näin tärkeää tietoa rodun tilasta. 

Bostoninterrieri on melko terve rotu, mutta silläkin on omat tyyppivikansa. Ennen pennun hankintaa onkin syytä lukea JTO (jalostuksen tavoiteohjelma), jossa kerrotaan bostoneilla yleisemmin esiintyvistä sairauksista ja muista terveydellisistä seikoista yleisellä tasolla. 

Pentue voidaan rekisteröidä Kennelliiton rekisteriin, kun sen vanhemmille on tehty ennen astutusta PEVISA:n (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) mukaiset hyväksytyt terveystutkimukset. Tällä hetkellä ne ovat voimassa olevat viralliset silmä- ja polvilausunto, toisen vanhemman pitää olla testattu puhtaaksi nuoruusiän kaihin varalta ja molemmilla vanhemmilla on oltava voimassa oleva BOAS-testi. 

Brakykefaalinen oireyhtymä eli BOAS

Monet vakavat perinnölliset sairaudet ja viat ovat lyhyestä kuonosta johtuvia hengitysongelmia. Lyhytkuonoisia koirarotuja kutsutaan myös nimellä brakykefaaliset rodut. Niiden hengitystiet ovat ahtaammat kuin muiden rotujen yksilöillä. Brakykefalia ei ole eläimillä normaalisti esiintyvä tila, vaan seurausta ihmisen pyrkimyksestä vahvistaa haluttuja fyysisiä ominaisuuksia. Liian lyhyt kuono vaarantaa hengitys- ja lämmönsäätelyjärjestelmän normaalin toiminnan ja altistaa siksi eläimet vakaville terveysongelmille. Tilaa kutsutaan brakykefaaliseksi oireyhtymäksi (brachycephalic obstructive airway syndrome, BOAS).  

Bostoninterrierin brakykefaaliset piirteet altistavat sen hengitys- ja lämmönsäätelyvaikeuksille eli brakykefaaliselle oireyhtymälle (BOAS-oireyhtymä). Yhdistys seuraa jatkuvasti, kuinka paljon rodussa esiintyy BOAS-oireyhtymää ja kuinka vakava-asteisia oireet ovat. Kartoituksesta saatujen tulosten perusteella pyritään arvioimaan jalostusta ohjaavien toimenpiteiden tarvetta. Jalostusta ohjaavina toimina on esim. BOAS-testin sisällyttäminen 1.1.2026 PEVISAan eli yhdeksi vaadittavista testeistä jalostukseen käytettävistä vanhemmista rekisteröinnin ehdoksi. Tämä on uuden eläinten hyvinvointilain mukainen. Rotuyhdistys on järjestänyt virallisen BOAS-testin bostoneille ensimmäisen kerran jo vuonna 2019. 

Silmäsairaudet

Silmäsairauksista yleisin on kaihi eli katarakta eri muodoissaan. Tunnettuja kaiheja on yli viisikymmentä ja tutkimuksissa etsitään nimenomaan perinnöllisiä ja kipua aiheuttavia kaihimuotoja, niiden vastustamiseksi. Yksi perinnöllisistä kaihityypeistä, on nuoruusiän kaihi (early onset hereditary cataract, EHC. ennen käytetty lyhenne JC) joka voidaan todeta DNA-testillä. Huomattava on, että vaikka koira olisi todettu DNA-testillä terveeksi tämän tyypin perinnöllisestä kaihista, se voi siitä huolimatta sairastua johonkin toiseen perinnölliseen kaihiin. Yleensä perinnöllinen kaihi todetaan 3–6 vuotiailla koirilla. Kaihia sairastavaa bostonia ei tule käyttää jalostukseen. Muita bostoneilla esiintyviä perinnöllisiä silmäsairauksia ovat ylimääräiset ripset (cilia aberranta/distichiasis), sarveiskalvon rappeuma (cornea dystrofia), glaukooma, kirsikkasilmä, lasiaisen rappeuma, kuivasilmäisyys ja silmäluomen sisäänpäin kiertyminen. 

Patellaluksaatio

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on yleisin ortopedinen vaiva pienillä koiraroduilla. Polvien terveyttä arvioidaan ns. Putnamin asteikolla, joka vaihtelee asteesta 0 (=terve polvi) asteeseen 4 (=polvilumpio on koko ajan pois paikaltaan). Patellaluksaatio voi aiheuttaa kipua koiralle ja vakavimmat tapaukset joudutaan leikkaamaan. Polvitarkastuksessa tuloksen 3 tai huonompi saanutta koiraa ei tule käyttää jalostukseen. 

Selkärangan nikamien epämuodostuma

Bostoninterriereillä, ranskanbulldogeilla ja englanninbulldoggeilla on paljon yhteisiä ulkomuotoon vaikuttavia rakenteellisia piirteitä, kuten lyhytkalloisuus, etäällä toisistaan olevat silmät ja pieni koko. Näillä kolmella rodulla on yhteinen kehityshistoria, ja mutaatio on tapahtunut kauan sitten. Toisin kuin muilla lyhytkalloisilla roduilla, näillä kolmella rodulla on surkastunut, usein kiertynyt ’’korkkiruuvihäntä’’. Korkkiruuvihännän aiheuttava mutaatio voi aiheuttaa  selkärangannikamien muutoksia myös muualla selkärangassa. Tällaisia muutoksia ovat mm. puolinikamat (hemivertebrae), perhosnikamat, kiilamaiset tai jakautuneet (wedge) ja yhteen sulautuneet nikamat. Näiden muutosten seurauksena koiran selkä voi olla kyttyrällä tai notkolla tai selkärankaan voi tulla kieroutuma eli skolioosi. 

Vaikka koirilla olisikin epämuodostumia selkärangassa, monet elävät normaalia elämää ilman minkäänlaisia vaivoja. Joillakin yksilöillä kuitenkin nämä muutokset lisäävät muiden vaivojen ilmenemistä ja syntyä, kuten välilevyjen rappeumaa, joka aiheuttaa kipua, hermovaurioita ja jopa halvauksen.  
 
Vuosina 2010–2011 Suomen Bostonit ry ja Helsingin yliopiston Eläinlääketieteellisen tiedekunnan Kliinisen hevos- ja pieneläinlääketieteen osasto tekivät yhteistyössä bostoninterriereiden selän röntgenkuvaustutkimuksen. Tutkimusta koordinoi ELL Anu Lappalainen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa selkärangan tilannetta suomalaisissa bostoninterriereissä selkärangan ja hännän röntgenkuvien avulla. Tutkimukseen osallistui 61 bostoninterrieriä, joista jokaisen selästä löytyi vähintään yksi epämuodostunut nikama. Enimmillään muuttuneita nikamia oli 13. Keskimäärin koirilla oli 4,5 muuttunutta nikamaa (puoli- tai perhosnikamia tai spina bifida).  

Kennelliitto on antanut viralliset lausunnot selkäkuvauksista 1.6.2013 lähtien. Luustokuvaukset ovat vapaaehtoisia ja niitä suositellaan tehtäväksi koiran itsensä kannalta, vaikka koiraa ei käytettäisikään jalostukseen.  

Viralliset terveystutkimukset

Kennelliiton virallisia terveystutkimuksia ovat muun muassa lonkka- ja kyynärnivelen röntgentutkimukset, virallinen silmätutkimus sekä sydämen tutkimukset, kuten auskultaatio ja tarvittaessa sydämen ultraääni. Virallisten tutkimusten tulokset tallennetaan koirakohtaisesti KoiraNet-jalostustietojärjestelmään, ja PEVISA-ohjelma määrittää rodulle mahdolliset jalostuskäytön ehdot. 

Kennelliiton rekisteröinnin ehtona ovat pentueen molemmille vanhemmille tehtävät pakolliset terveystutkimukset (PEVISA) ennen astutusta. Voimassa olevat viralliset silmä- ja polvitarkastus, HSF-4-geenitesti (nuoruusiän kaihi, vähintään toiselta vanhemmalta) ja BOAS-testi. Luustokuvaus on vapaaehtoinen, mutta suositeltava. 

Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat 

Bostoneille tehdään melko paljon erilaisia terveystutkimuksia. Luustokuvaukset eivät kuulu rodulla PEVISA-ohjelmaan, mutta niitä tehdään vapaaehtoisesti. Vuosina 2022–2025 luustokuvauksia on tehty yhteensä 344 kpl (lonkat, kyynärät ja selkä).  

Roturisteytysprojektin ohjeen valmistelua on alettu tehdä rotuyhdistyksen Suomen Bostonit – Finnish Bostons ry:n johdolla. 

Rodulle saatiin lisättyä PEVISA-ohjelmaan 1.1.2026 pakolliseksi BOAS-testi molemmille jalostukseen käytettäville koirille ennen astutusta. 

Liikunta ja koulutettavuus 

Bostoninterrieri tarvitsee liikuntaa normaalisti oman kokonsa tarpeen mukaisesti. Tärkeää on aktivoida älykästä bostonia eri tavoin, esim. älypelein, tempuin, lelujen tai makupalojen piiloittelulla. Muuten se alkaa aktivoida itseään kotona ei-toivotuin tavoin. Rodussa löytyy myös yksilöitä, jotka ovat elämäänsä tyytyväisiä ilman aktivointia.  

Bostonin rakenne, reagointikyky ja ketteryys sopivat hyvin harrastamiseen. Esimerkiksi rally-toko, nose work ja agility ovat erinomaisia harrastuslajeja, joissa bostonit ovat myös kilpailuissa hyvin pärjänneet.   

Agility on koiraurheilua, jossa myös omistajan on oltava hyvässä kunnossa. Agilityssä menestymiseen vaaditaan koiran ja ohjaajan saumatonta yhteistyötä, hyvää fyysistä kuntoa ja toimintakykyä. Laji on tullut suosituksi bostoniharrastajien keskuudessa. 

Rodun ensimmäinen agilityvalion arvo Suomessa saavutettiin vuonna 2006, Pelle (FIN & EST AVA FIN MVA Cupido’s Cola Chax).  

Bostoninterrierin kanssa harrastetaan myös tottelevaisuutta (toko) ja jäljestystä. Maratonjuoksuun kaveria siitä ei kannata haaveilla, mutta hyvän ulkoilu- ja lenkkiseuran siitä kyllä saa. Bostoni on melko helppo koulutettava terrieriksi, mutta se vaatii heti pennusta alkaen määrätietoisen kouluttamisen. Osa bostoneista on hyvin vahvatahtoisia.  

Muut ominaisuudet 

Rotu sopii kaikille, kunhan pennun määrätietoinen ja lempeä opetus aloitetaan heti pennun saapuessa uuteen kotiin. Pentu pitää opettaa pienestä pitäen perustavoille ja normaaleihin huoltorutiineihin, joihin kuuluvat hampaiden tarkastus/puhdistus, kynsien leikkaus viikoittain; ym. Bostoninterrierin peruskoulutus on tärkeää, koska bostoni elää 8-12 vuotta. 

Bostoninterrierin asenne vieraisiinkin on avoimen ystävällinen ja utelias. Bostoninterrieri on luonteeltaan itsevarma eikä näytä olevan lainkaan tietoinen pienestä koostaan puolustautuessaan uhkaa vastaan tai leikkiessään. Bostoni on myös lapsiystävällinen ja lasten kanssa erittäin kärsivällinen. Leikkisyys ja tietty huumorintaju kuuluvat bostonin ominaisuuksiin, ja siksi se nauttii lasten seurasta. 

Turkin hoito

Bostoninterrierin karva on lyhyt, sileä, kiiltävä ja hienolaatuinen. Karvaa irtoaa koirasta jonkin verran, mutta vähän – paitsi kerran vuodessa, jolloin karva useimmin vaihtuu (kesäisin). Turkkia hoidetaan pääasiallisesti harjaamalla (kumisukalla, säämiskällä, harjalla) ja tarpeen mukaan koira pestään, kun se on likainen. 

Lyhyen turkin ja koiran pienen koon vuoksi on suositeltavaa vaatettaa bostoni talven pakkasilla ja syksyn sateilla ulkoillessa. Varsinkin nuoret alle vuoden ikäiset bostonit ovat herkkiä viimalle. Lämmön- ja kylmän sieto ovat erittäin yksilöllisiä ominaisuuksia. 

Rotuyhdistys tukena

Suomen Bostonit ry:n pentuneuvojana toimii yhdistyksen nimeämä henkilö, jolta voit kysellä tietoa rodusta ja pennun hankintaan liittyvistä asioista. Jos olet siis harkitsemassa bostoninterrieriä itsellesi ja kaipaat lisätietoja, voit ottaa yhteyttä pentuneuvontaan. Sieltä osataan kertoa niin rodun hyvistä kuin huonoistakin puolista ja neuvoa, voisiko rotu olla juuri sinulle sopiva. Pentuneuvonnan rooli ei ole pentujen välittäminen, vaan tiedonvälitys bostonista ja sen hankinnasta. 
 
On myös hyvä ottaa suoraan yhteyttä kasvattajiin esitelläksesi itsesi ja toiveesi pennun suhteen. Tutustu myös kasvattajaan ja hänen kasvatustyöhönsä. Erittäin tärkeitä ovat pennun ensiviikot, olosuhteet, joissa pennut varttuvat. Tutustu kasvattajan tapaan toimia, hänen kotona oleviin koiriinsa ja ympäristöön, jossa pennut varttuvat. Jos rotu on sinulle uusi, tulet monta kertaa tarvitsemaan kasvattajan neuvoja, ohjausta ja opastusta. Valitse siis kasvattaja, jonka kanssa sinun on luontevaa puhua ja jonka kanssa yhteistyö ja elo koiran kanssa sujuvat mukavasti. 

Tutustu lisää!

• Harkitsetko Bostonia? – Suomen Bostonit ry