- FCI-ryhmä: 6 – Ajavat ja jäljestävät koirat
- Rodun alkuperämaa: Iso-Britannia
- Käyttötarkoitus: Työkoira
- Koko:
- Urokset noin 33-40 cm
- Nartut noin 33-40 cm
- Keskimääräinen elinikä: 11-15 vuotta
Historia ja käyttötarkoitus
Beagle on oletettavasti jalostettu omaa kokoaan suuremmasta englanninkettukoirasta metsästämään lähinnä jänistä jalan liikkuvan metsästäjän kanssa. Beaglea käytetään kotimaassaan edelleen myös ajuemetsästykseen. Beagle on touhukas, innokas pieni koira, täynnä tarmoa ja intoa, aina valmis kaikenlaiseen toimintaan, johon se vain pääsee mukaan. Kaikki rodun yksityiskohdat antavat vaikutelman toiminnallisuudesta. Beagleajue täydessä vauhdissa on hieno näky, kun koirat ovat keskittyneenä metsästykseen päät alhaalla ja hännät tarmokkaasti pystyssä.
Beaglen historian Suomessa katsotaan alkaneen vuonna 1956, kun Tor Schauman toi Venezuelasta Rumbo-kennelistä käyttökoiralinjaiset uroksen ja kaksi narttua, jotka olivat äiti ja tytär. Näiden seuraavana vuonna syntyneet viisi narttupentua, ns. Turres-tytöt ovat Suomen beaglekannan kantaäidit. Suomen beaglekanta sai alkunsa Pohjanmaan rannikolla, josta rotu vähitellen levisi muualle Suomeen. Rekisteröintimäärien kasvu oli nopeaa, ja huippuvuonna 1976 rekisteröitiin lähes 1600 pentua. Tämän jälkeen rekisteröinnit ovat hiljalleen laskeneet, ja nykyinen rekisteröintimäärä on noin 400 koiraa vuodessa.
Beagle on selvästi jakautunut käyttö- ja näyttelylinjaan useimmissa maissa. Pohjoismaista Suomessa jako on hyvin selvä, Ruotsissa ja Norjassa hieman häilyvämpi. Rodun kotimaassa Englannissa raja linjojen välillä on hyvin jyrkkä. On mahdotonta tietää, kuinka suuri osa beagleista on metsästyskäytössä. Asiaa on yritetty selvittää esimerkiksi kaikille beaglen omistajille suunnatuin kyselyin, mutta on mahdollista, että vastanneiden joukossa ovat metsästyksen harrastajat olleet yliedustettuina. Siksi lienee turvallisinta todeta vain, että suurin osa suomalaisbeagleista on metsästyskäytössä.
Luonteenpiirteet
Beagle on rohkea ja hyvin aktiivinen, sisukas ja määrätietoinen. Se on valpas, älykäs, tasapainoinen ja ystävällinen. Se ei ole vihainen eikä arka.
Beagle onkin luonteeltaan lempeä ja ystävällinen. Toisaalta siitä löytyy jääräpäisyyttä ja periksiantamattomuutta. Moni beaglenomistaja voi varmasti yhtyä näkemykseen, jonka mukaan beaglella on ikään kuin kaksi persoonaa: Se on toisaalta leppoisa ja mukavuudenhaluinen kotikoira, mutta myös itsenäinen, sitkeä ja väsymätön metsästyskoira.
Beagle pitää kotiväkensä liikkeessä, sillä se tarvitsee runsaasti liikuntaa myös metsästyskauden ulkopuolella. Aktivointiin sopivat myös erilaiset harrastuslajit, esim. mejä (verijälki), nosework, agility, rallytoko jne. Beaglen rodunomainen työskentelytapa on itsenäinen, ja se näkyy beaglen luonteessa. Beaglelta löytyy kuitenkin myös halukkuutta ihmisen kanssa työskentelyyn, ja motivoinnissa suureksi eduksi on se, että beaglet ovat pääsääntöisesti erittäin persoja ruualle.
Terveystilanne
Beagle on yleisesti ottaen varsin terve rotu. Rotujärjestön teettämässä beaglen omistajille suunnatussa kyselyssä yleisimmiksi vioiksi ja sairauksiksi nousivat anaalirauhasten tulehdus, allergia tai ihottuma, purentavika ja kivesvika.
Beaglea on jalostettu vuosisatoja käyttökoirana ajueissa, joissa sairaat ja vialliset yksilöt ovat joutuneet väistämättä karsituiksi. Beaglea on koe-eläinrotuna tutkittu poikkeuksellisen paljon, jolloin on löydetty paljonkin erilaisia sairauksia. Ne ovat kuitenkin rodussa kokonaisuutena niin harvinaisia, ettei jää monta perinnöllistä vikaa, joista on aihetta olla huolissaan. Jalostuksessa geenitestein huomioon otettavia sairauksia ovat Laforan tauti sekä Musladin-Lueke-syndrooma (MLS). Kondrodystrofia on fiksoitunut rotuun. Rodun terveyteen voi tutustua tarkemmin rotujärjestön kotisivujen jalostusosiossa.
Viralliset terveystutkimukset
Beagleilla ei ole tällä hetkellä PEVISA ohjelmaa. Rotujärjestö kuitenkin suosittelee ja kannustaa tekemään beagleille virallisia terveystutkimuksia, erityisesti lonkka- ja selkäkuvauksia. Myös geenitestit etenkin Laforan taudin ja MLS:n suhteen ovat suositeltavia.
Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat
Rotujärjestö selvittää parhaillaan, olisiko perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan eli PEVISA-ohjelmaa tarpeellinen rodulle.
Liikunta ja koulutettavuus
Metsästyspäivän aikana beagle saattaa liikkua jopa 20-40 km. Tämä kertoo paljon beaglen aktiivisuudesta ja sisukkuudesta. Beagle tarvitsee siis paljon liikuntaa, mutta myös muita virikkeitä. Etenkin nuorena ne ovat hyvin aktiivisia ja turhautuvat helposti. Turhautuminen taas purkautuu yleensä ei toivottuna toimintana. Nenän käyttöä aktivoivat harrastukset kuten mejä ja nosework ovat oikein mieluisia toimintoja beaglelle metsästyskauden ulkopuolella. Myös muissa harrastuksissa (esim. agility, rallytoko) beagle on mukava kaveri.
Beaglet ovat pääsääntöisesti helposti motivoitavissa herkuilla ihmisen kanssa toimimiseen, ja älykkyytensä ansiosta ne oppivat nopeasti uudet temput.
Yleensä beaglet ovat hyvin sosiaalisia ja tulevat helposti toimeen toisten koirien kanssa.
Ahneutensa vuoksi beagleilla on myös taipumusta ylipainoon.
Muut ominaisuudet
Beagle sopii ihmiselle, joka hakee aktiivista harrastuskaveria. Beaglen hankkijan on ymmärrettävä ja hyväksyttävä, että rodulla on vahva metsästysvietti, eikä se lähtökohtaisesti ole niin sanotusti vapaana pidettävä rotu, muutoin kuin metsästystilanteissa. Beagle vaatii erittäin johdonmukaisen koulutuksen. Se oppii nopeasti niin hyvät kuin huonotkin tavat. Se ei ole sohvankoriste, vaan on mielellään mukana kaikessa toiminnassa. Kun nämä asiat on ymmärretty, saa omistaja ihmisrakkaan, läheisyydestä nauttivan, sosiaalisen, lempeän ja ystävällisen perheenjäsenen, joka pääsääntöisesti tulee erinomaisesti toimeen myös lasten kanssa.
Turkin hoito
Beaglen turkki on erittäin helppohoitoinen. Se ei vaadi tiheää pesua tai harjausta. Karvaa lähtee enemmän pari kertaa vuodessa, mutta jonkin verran sitä irtoaa ympäri vuoden.
Rotuyhdistys tukena
Rotujärjestöllä on oma tietokanta, joka tuo hyödyllistä lisätietoa Kennelliiton jalostustietojärjestelmän rinnalla. Tietokannan käyttöön, koe- ja terveystulosten tulkintaan ym. voi pyytää neuvoa jalostusjaostolta. Jaostolta voi kysyä myös yleisesti lisätietoa rodusta.
