- FCI-ryhmä: 3 – Terrierit
- Rodun alkuperämaa: Yhdysvallat
- Käyttötarkoitus: Karja-, vahti- ja seurakoira
- Koko:
- Urokset: säkäkorkeus 45-48 cm
- Nartut: säkäkorkeus 43-45,5 cm
- Painon ja korkeuden on oltava suhteessa toisiinsa.
- Keskimääräinen elinikä: 10–12 vuotta
Historia ja käyttötarkoitus
Amerikanstaffordshirenterrieri eli amstaffi on lähtöisin Englannista, missä ”bull and terrier” -tyyppisiä käytettiin jo 1800-luvun alussa teurastajien apuna siirtämään tai pysäyttämään härkiä. Koirat kirjaimellisesti tarttuivat härkiä kiinni turvasta, jotta ne pysyisivät paikallaan ja teurastaja saisi lopetettua eläimen.
Luonteenpiirteet
Amstaffi on vahva koira, joka tarvitsee rajat ja hyvän tapakasvatuksen. Tätä eivät kaikki rodusta haaveilevat kykene koirilleen tarjoamaan. Kasvattajien tulisikin korostaa tätä rodusta kiinnostuneille.
Rodun geneettisesti periytyvien luonneominaisuuksien muuttaminen ei ole tarkoituksenmukaista. Jos aletaan tavoitella pehmeyttä, liiallinen pehmeys näkyy arkuutena, yleisesti pelokkuutena ja paineensietokyvyn laskuna.
Amstaffit eivät pääsääntöisesti ole herkkähaukkuisia, mutta ne usein vahtivat reviiriään ja ilmaisevat vieraat. Ne ottavat vieraat riemuiten vastaan, mutta tervehdittyään jäävät usein sivummalle tarkkailemaan tilannetta.
Amstaffin kuuluu olla peloton ja rohkea, avoin ja aktiivinen. Luonteen osalta suurena virheenä pidetään arkuutta eikä amstaffin kuulu koskaan olla kyräilevä tai salakavala. Amstaffilla kuuluu myös olla hyvä hermorakenne ja kova kivunsietokynnys. Nämä ominaisuudet tekevätkin amstaffista hyvän lapsiperheen koiran, ne eivät pienistä törmäyksistä hätkähdä. On kuitenkin huomioitava, että amstaffi on kokoonsa nähden vahva koira, joten se ei sovellu missään tilanteessa perheen pienimpien ulkoilutettavaksi, ja sen tapakasvatuksesta on huolehdittava.
Terveystilanne
Yleinen terveystilanne on melko hyvä amstaffeilla. Kuitenkin, kuten jokaisessa rodussa, amstaffeilla voi esiintyä lonkka- ja kyynärnivelen kasvuhäiriöitä, sydänsairauksia ja rotutyypillisesti erilaisia ihosairauksia kuten atopia. Silmissä voi esiintyä joitakin ylimäräisiä ripsiä.
Ristisideongelmien perimmäisistä syistä ei ole varmuutta, mutta niille voi altistaa koiran rakenne tai mahdollisesti perinnöllinen ristisiteiden heikkous. Polvien riittävään kulmautumiseen tulisi kiinnittää huomiota. Myös onnettomuudet voivat vahingoittaa ristisiteitä.
Joka tapauksessa kyseinen vamma vaatii useimmiten leikkaushoitoa ja melko pitkän toipumisajan aiheuttaen koiralle kipua ja mahdollisesti myös nivelrikkoa polviniveleen.
Ristisideoperoituja koiria ei saa käyttää jalostukseen
Viralliset terveystutkimukset
Amstaffeilla tavataan pikkuaivoataksiaa, mikä johtaa koiran kuolemaan. Sairauteen on kehitetty geenitesti, Testaamalla jalostuskoirat voidaan varmistaa, että sairaita koiria ei synny.
PEVISA-ohjelma
Rotu kuuluu perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISAan.
Pentueen vanhemmilla tulee olla astutushetkellä virallinen lonkka- ja kyynärkuvauslausunto sekä voimassa oleva silmätarkastuslausunto. Silmätarkastuslausunto ei saa astutushetkellä olla 24 kk vanhempi. Rekisteröinnin raja-arvona on kyynärniveldysplasian aste 1 ja lonkkaniveldysplasian aste C tai vaihtoehtoisesti tulee yhdistelmän lonkkaindeksien keskiarvon olla vähintään 101.
Ulkomaisia koiria koskevat poikkeukset
Ei vaadita PEVISA-tutkimuksia (narttu 1, uros 2 pentuetta).
Rodun terveyden myönteiset kehityssuunnat
Pevisa- ohjelmalla on saatu kuitenkin rajattua vakavia tai koiraa haittaavia lonkkien ja kyynärien kasvuhäiriöitä. Rodussa ei juurikaan tavata polvilumpion luksaatiota, vaan tältä osin polvet ovat pääsääntöisesti normaalit (Koiranetin merkintä polvilumpioluksaatio 0/0). Myös vakavia silmäsairauksia on harvoin.
Liikunta ja koulutettavuus
Amstaffi sopii kohtalaisen aktiiviselle ihmiselle. Koira tarvitsee liikuntaa mutta ennen kaikkea virikkeitä, ettei sen aktiivisuus ohjaudu ei toivottuun käytökseen, kuten kodin tuhoamiseen.
Amstaffi ei ole sopivin rotu, jos etsit harrastustykkiä tai tietyn lajin erikoisosaajaa. Jos etsit sen sijaan hauskaa harrastuskaveria monenlaiseen puuhailuun, voi amstaffi olla sinulle sopiva rotu. Amstaffi on mielellään mukana kaikessa menossa ja elämä on huomattavasti huolettomampaa, jos koira on oppinut tekemään kanssasi yhteistyötä ja perustottelevaisuus on hallussa.
Amstaffiyhdistys suositteleekin lämpimästi erilaisiin harrastuksiin tutustumista ja aivotyöskentelyn tarjoamista koirallesi. Vaikka sinulla ei olisi minkäänlaisia kilpailutavoitteita, yhdessä tekeminen parantaa koiran ja omistajan suhdetta ja antaa koiralle keinon käyttää energiaansa positiiviseen toimintaan. Se tekee myös arjesta koiran kanssa miellyttävämpää.
Muut ominaisuudet
Amstaffin kuuluu olla peloton ja rohkea, avoin ja aktiivinen. Luonteen osalta suurena virheenä pidetään arkuutta eikä amstaffin kuulu koskaan olla kyräilevä tai salakavala. Amstaffilla kuuluu myös olla hyvä hermorakenne ja kova kivunsietokynnys. Nämä ominaisuudet tekevätkin amstaffista hyvän lapsiperheen koiran, ne eivät pienistä törmäyksistä hätkähdä. On kuitenkin huomioitava, että amstaffi on kokoonsa nähden vahva koira, joten se ei sovellu missään tilanteessa perheen pienimpien ulkoilutettavaksi, ja sen tapakasvatuksesta on huolehdittava.
Sosiaalistamiseen on hyvä käyttää aikaa, kuten joka koirarodulla. Amstaffi voi olla koira-aggressiivinen, joka tulee ottaa huomioon ja kodin tulee ymmärtää siitä johtuvat mahdolliset koulutuksen haasteet tai kuinka Amstaffin kanssa voi elää. Mikään koirapuistokoira se ei välttämättä ole ikinä.
Turkin hoito
Turkki on lyhyt, tiivis, jäykäntuntuinen ja kiiltävä. Turkinhoito on helppo ja usein vain pesu riittää.
Rotuyhdistys tukena
Rotuyhdistykseen voi ottaa yhteyttä jo, kun harkitsen Amstaffia. Nettisivuilla on rotutietoa ja jalostustoimikunta, sekä Koira hallintaan -työryhmä ovat tukena.
