Spanieleiden taipumuskoe
Spanieleiden taipumuskoe on testiluonteinen koe, jossa arvioidaan koiran luontaisia taipumuksia ja luonteenpiirteitä. Kyseessä ei ole kilpailu, eikä koiria laiteta paremmuusjärjestykseen. Tarkoitus ei siis ole mitata koiralle opetettuja taitoja. Ohjaajalle ei ole mitään erityisvaatimuksia, vaan kokeeseen osallistuminen on mahdollista ”joka koiralle ja joka miehelle”. Taipumuskoe antaa viitteitä, mihin lajiin mikäkin yksilö parhaiten jatkossa sopisi, esim. osoittaako se hyviä jäljestäjän taitoja, onko siitä kehkeytymässä metsästäjälle oiva apuri vai onko se mitä miellyttävin lemmikki. Myös koiranjalostukselle, jalostustoimikunnille ja useille kasvattajille jokainen testitulos on arvokas lisä käyttö- ja luonneominaisuuksia arvioitaessa.
Mille roduille koe on tarkoitettu?
Spanielien taipumuskokeeseen saavat osallistua roturyhmien 8.2 ja 8.3 alaiset rodut. Osa näistä roduista tarvitsee hyväksytyn taipumuskoetuloksen FI MVA -arvoa varten.
Mikä on kokeen tarkoitus?
Kokeen tarkoitus on kartoittaa spanielirotujen käyttöominaisuuksia sekä todeta ovatko koiran luonne ja käyttäytyminen spanieliroduille tyypilliset. Taipumuskoe palvelee hyvänä mittarina, kun arvioidaan toisaalta yksittäisen yksilön, toisaalta koko rodun käyttöominaisuuksien säilymistä.
Miten kilpaillaan?
Spanielien taipumuskoe on yksiluokkainen koe. Kaikki koirat arvostellaan samoin perustein rodusta riippumatta. Arvostelu suoritetaan hyväksytty / hylätty periaatteella. Koiran kaikkien osasuoritusten tulee olla hyväksyttyjä, jotta se hyväksytään kokeessa.
Koe koostuu viidestä varsinaisesta osa-alueesta:
- Sosiaalinen käyttäytyminen: Koiran on vaikeuksitta tultava toimeen vieraiden koirien ja ihmisten kanssa.
- Tottelevaisuus: Yleistä tottelevaisuutta tarkkaillaan koko kokeen ajan.
- Haku ja laukauksensieto: Hakumaaston on oltava riittävän laaja alue, jolla tiettävästi esiintyy metsän riistaa. Jokaista koiraa varten on varattava oma maasto-osuus. Koiran on innostuneesti, vainuaan käyttäen etsittävä riistanhajuja riittävällä etäisyydellä ohjaajastaan. Laukauksensieto testataan metsästyshaulikolla ammutulla laukauksella. Koira ei saa pelätä laukausta.
- Jäljestäminen: Jälki on noin 120 metriä pitkä, ja se tehdään välittömästi ennen suoritusta. Jokaiselle koiralle varataan oma jälki. Jälki tehdään riistaeläimellä tai kaniinilla, joka jätetään jäljen päähän kaadoksi. Koira viedään jäljelle kytkettynä 6 metrin jälkiliinaan, ja sen pitää jäljestää omatoimisesti kaadolle asti. Koira ei saa pelätä eikä raadella kaatoa.
- Vesityö: Suorituspaikkana on ranta, joka on sekä koiralle että ihmiselle helppokulkuinen ja heti tai nopeasti syvenevä. Koiran noudettava vedestä riistapukki tai riistalintu ja tuotava se ohjaajalle tai ohjaajan ulottuville.
Lisäksi arvostellaan koiran ja ohjaajan yhteistyötä ja yleisvaikutelmaa. Yksityiskohtaiset arvosteluperusteet määritellään arvosteluohjeissa.
Miten harrastus aloitetaan?
Taipumuskokeeseen osallistuminen ei vaadi mitään erityistä koulutusta, mutta muutamia asioita kannattaa treenata ennen kokeeseen tuloa. Koiraa pitää totuttaa metsässä kulkemiseen jo pennusta alkaen, jotta metsä hajuineen on koiralle luonnollinen ja tuttu paikka. Laukaukseen koiraa kannattaa tutustuttaa mahdollisuuksien mukaan esim. ampuma-alueiden liepeillä ja vastaavilla paikoilla. Ampumiseen totuttaminen aloitetaan etäältä, samalla koiran kanssa leikkien, eikä paukkeesta kannata tehdä suurta numeroa. Ilotulitteista ja raketeista kannatta pysyä kaukana, sillä jo kertasäikäytyksellä koirasta voi saada paukkuaran loppuelämäkseen! Jäljestämistä voi harjoitella millä tahansa hajulla, mutta jos sattuu saamaan esim. riistalinnun tai linnunsiiven, miksei jäniksen tai kaniininkin, kannattaa rauhassa rohkaisten tutustuttaa koira ensin itse hajun lähteeseen ja sitten kokeilla itse jäljestystä.
Spanielit ja vesikoirat ovat yleensä hyviä ja innokkaita uimareita, mutta riistapukin noutoa vedestä ja sen ohjaajalle luovuttamista on hyvä harjoitella, jotta se ei aiheuta ihmetystä koetilanteessa. Arkitottelevaisuudella pärjää kokeessa loistavasti, kunhan koira on ohjaajansa hallinnassa ja käskystä kytkettävissä.
Varsinainen harrastuslaji ei taipumuskoe ole, sillä kuten jo mainittiin, taipumuskoe on testi, ja hyväksytysti kokeen suorittaneen koiran ei sitä tarvitse enää uusia. Mikäli koira hylätään joltain osa-alueelta, ei hätää; hieman lisätreeniä ja uudelleen kokeilemaan.
Spanieleiden metsästyskokeet
Spanieleiden metsästyskoe voidaan käydä joko vesilinnulla tai muulla riistalinnulla.
Mitä on spanielien metsästyskoe?
Kokeen tarkoituksena on ylläpitää ja kehittää ylösajavien ja noutavien koirien käyttöä metsästyskoirina sekä haavoittuneen ja kadoksiin jääneen riistan talteenottajina.
Mille roduille koe on tarkoitettu?
Kokeisiin saavat osallistua FCI:n roturyhmiin 8.2 ja 8.3 kuuluvat koirat. Yleisimpiä kokeisiin osallistuneita rotuja ovat englannin- ja walesinspringerspanielit sekä cockerspanielit.
Mikä on kokeen tarkoitus?
Spanielien metsästyskokeen (SPME) tarkoituksena on pitää ylösajavalla ja noutavalla koiralla metsästävien osaamistasoa hyvänä. Samalla saadaan kehitettyä ja koulutettua käytännön metsästyksessä hyvin toimivia koiria. Kokeiden avulla saadaan tietoa koirien käyttöominaisuuksista jalostustyön pohjaksi. Koetoiminta kehittää myös lajin harrastajia sekä heidän yhteistoimintaansa.
Miten kilpaillaan?
Ennen varsinaiseen kokeeseen osallistumista koiralla tulee olla hyväksytty suoritus spanielien vesityökokeesta. Siinä testataan koiran halukkuus työskennellä vedessä ja riittävä koulutustaso riistan noudossa.
Spanielien metsästyskoe suoritetaan aidossa metsästystilanteessa. Koepäivänä koiran ja ohjaajan mukaan koemaastoon lähtevät tuomari, maasto-opas sekä tarkka-ampuja, mikäli koiran ohjaaja ei itse kanna asetta. Yleisimmin kokeiden riistana on fasaani. Vesilinnuilla ja kahlaajilla suoritetusta metsästyskokeesta käytetään nimitystä spanielien vesilintukoe SPME-V. Muutamia kokeita järjestetään myös metsäkanalinnuilla.
Koiran tulee aktiivisesti, hakukuviota käyttäen, etsiä riistaa haulikon kantaman sisäpuolella. Koiralla tulee olla luontaista halua hakeutua riistaa suojaavan kasvillisuuden sekaan. Lähestyvästä ylösajosta koira viestii selkeästi ja ajaa riistan omatoimisesti liikkeelle. Koiran tulee pysähtyä ylösajoon ja se suorittaa luvan saatuaan suoraviivaisen noudon.
Miten harrastus aloitetaan?
Rotu- ja alueyhdistykset järjestävät metsästyskoulutuksia, joihin kannattaa osallistua. Lisäksi yhdistysten internetsivuilta löytyy koulutusohjeita. Myös kokeita on mahdollisuus päästä katsomaan.
Viiriäiskoirien kokeet
Metsästyskokeiden tarkoitus on arvioida kokeisiin osallistuvien koirien metsästysominaisuuksia jalostusta varten ylösajavana ja monipuolisena jäljestävänä koirana metsästyksellisesti mahdollisimman todenmukaisissa olosuhteissa.
Mitä viiriäiskoirien metsästyskokeet ovat?
WACH-koe vastaa suurimmaksi osaksi Saksassa ja Ruotsissa olevaa virallista koetta nuorille ja aloitteleville koirille, sekä hieman vaativampaa avoimenluokan koetta. Ruotsista on otettu mallia myös metsäkokeeseen.
Mille roduille kokeet ovat tarkoitettu?
Kokeeseen saavat osallistua viiriäiskoirat ja rodut, joille Kennelliitto on Spanieliliiton esityksestä myöntänyt osallistumisoikeuden.
Mikä on kokeiden tarkoitus?
Suorittamalla rodun oman metsästyskokeen saadaan käsitys siitä, miten maassamme olevat koirat toimivat suhteessa toisiinsa. Kokeen samankaltaisuuden ansiosta pystytään koiria vertailemaan myös rodun alkuperämaihin Saksaan ja Ruotsiin.
Käyttämällä metsästyskokeita jalostustyön tukena, voidaan säilyttää viiriäiskoirien rotutyypillinen monipuolisuus. Rotutyypillinen viiriäiskoira on itsenäinen, yhteistyökykyinen koira, jolla on hyvä metsästyshalukkuus ja tasapainoinen luonne, joka soveltuu moniin metsästysmuotoihin. Enimmäkseen koiraa käytetään karkottavana kaikelle riistalle, noutavana koirana ja jäljestykseen, mutta viiriäiskoiraa voidaan myös käyttää riistan pysäyttämiseen.
Metsästyskokeiden aloittaminen Suomessa auttaa myös mahdollisia pennunostajia pennun valinnassa. Suomen Viiriäiskoirakerho suosittelee kaikkia pennunostajia valitsemaan pennun, jonka molemmat vanhemmat on testattu hyväksytyin tuloksin jostain metsästyskokeesta joko Suomessa, Ruotsissa tai Saksassa. Vaatikaa nähtäville myös todistus terveystarkastuksista. Näin toimimalla teet palveluksen sekä itsellesi pennunostajana että viiriäiskoirarodulle, koska saat todennäköisemmin toimivan metsästyskoiran ja huolehdit rodun terveyden, metsästyshalukkuuden ja -valmiuksien säilymisestä.
Miten kilpaillaan?
NUO- ja ALO-luokissa testataan ensisijaisesti viiriäiskoiran monipuolisia metsästystaipumuksia, eikä se ole mikään ”metsästyskoe” sanan varsinaisessa merkityksessä.
Koemuodon tarkoitus on testata koiran perinnöllisiä ominaisuuksia niin varhaisessa vaiheessa koiran kehitystä, ettei oppiminen ole vielä ehtinyt vaikuttaa koiran toimintaan. Kokeen alussa testataan, seuraako koira ihmisten muodostaman ajoketjun ylösnostamaa jäniksen jälkeä. Arvostelun kohteena ovat koiran valmiudet löytää jäniksen jälki ilman katsekontaktia jänikseen, miten koira seuraa tilannetta sekä koiran jäljestämistarkkuus ja -halukkuus. Koiraa tarkkaillaan ja etäisyyksiä mitataan samalla kun tilanteesta muodostetaan kokonaisarvio.
Metsätyöskentelyyn kuuluu myös muita osioita, kuten koiran lähettäminen hakuun. Arvosteluperusteina on, miten koira läpikäy metsäalueen ja uskaltaako se lähteä tarpeeksi kauas ohjaajan lähettyviltä.
Vesityöskentelyssä koiran tulee mennä käskystä veteen ja uida, viiriäiskoira ei saa pelätä vettä. Reaktiot ammuntaan testataan myös mahdollisen paukkuarkuuden selvittämiseksi. Kokeen päätteeksi arvioidaan koiran noutotaipumusta. Tämä suoritetaan tekemällä vetojälki linnulla ja koira lähetetään noutamaan saalis. Valmius jäljen löytämiseen, noutohalukkuus, sekä koiran käyttäytyminen jäljellä arvostellaan. Koiran tottelevaisuutta arvostellaan koko kokeen ajan ja se muodostaa tärkeän osan kokeesta, koska toimiakseen parhaalla tavalla viiriäiskoiran on oltava ohjaajansa hallinnassa ja yhteistyöhalukas koko metsästyksen ajan.
