Metsästyskoirien jäljestämiskoe (MEJÄ)
Kokeen tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoittuneen riistäeläimen verijälkeä.
Metsästyskoirien jäljestämiskoe on alun perin tehty nimenomaan metsästyskoiraroduille. Tarkoitus on selvittää koiran kykyä seurata mahdollisesti haavoittuneen riistaeläimen jälkeä. Tätä ominaisuutta tarvittiin sekä kolari- että metsästystilanteissa. Laji saavutti niin suuren suosion, että se avattiin kaikille roduille vuonna 2007.
Mitä tarkoittaa MEJÄ ja mikä sen tarkoitus on?
MEJÄ on lyhenne metsästyskoirien jäljestämiskokeesta. Sen tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoittuneen riistaeläimen verijälkeä. Kokeessa pyritään jäljittelemään tositilannetta avoimessa – ja voittajaluokassa, sekä mittaamaan koiran taito haavoittuneen hirvieläimen jäljestyksessä. Näistä taidoista on apuja myös käytännössä. Luonnostaan koira käyttää hajuaistiaan lähes kaiken uuden tutkimiseen ja havainnointiin. Mikäpä sen parempaa kuin valjastaa tuo vaistonomainen tapa hyöty- ja harrastus-käyttöön. MEJÄ on mielenkiintoinen koemuoto.
Mitkä rodut voivat osallistua kokeeseen?
Kokeisiin saavat osallistua Kennelliiton rekisteröinti-, rokotus- ja tunnistusmerkintävaatimukset täyttävät koirat, joilla on näyttelypalkinto. Alimmassa luokassa saa vähintään yhdeksän kuukauden ikäinen koira osallistua ilman näyttelytulosta. Kokeissa on kaksi luokkaa, avoinluokka (AVO) ja voittajaluokka (VOI). Kaksi kertaa avoimen luokan ensimmäisen palkinnon saavuttanut koira siirtyy voittajaluokkaan, eikä tämän jälkeen enää voi osallistua avoimeen luokkaan. Koemuodosta voi myös saavuttaa jäljestämisvalion arvon (FI JVA) Suomen Kennelliiton sääntöjen mukaisesti.
Mitä kokeessa tapahtuu?
Kokeessa metsään vedetään verijälki naudan- tai hirvieläimen verellä, jota koiran tulisi itsenäisesti seurata. Jäljet tehdään edellisenä päivänä metsään ennen koetta. Ne tehdään lumettomalle maalle ja pyritään sijoittamaan riistarikkaaseen maastoon. Veretys tehdään kostutetulla sienellä, joka on laitettu noin kahden metrin mittaiseen naruun, jolla sientä vedetään perässä. Sieni poukkoilee ja kulkee epätasaisesti narussa maastossa, jolloin saadaan aikaan hyvin todenmukainen kuva oikeasta verijäljestä. Jäljen päässä on kaato. Kaatona käytetään kuivattua, tuoretta tai tuoreena pakastettua ja koepäiväksi sulatettua hirvieläimensorkkaa. Jokaisella koiralla on oma jälki kokeessa, joka arvotaan koeaamuna. Jälki on piilomerkitty maastoon siten, ettei koiran ohjaaja tiedä sen sijaintia. Tuomarin apuna maastossa on henkilö, joka on ollut suunnistamassa, merkitsemässä ja verettämässä jäljen. Häntä kutsutaan oppaaksi. Hänen tehtävänsä on kertoa tuomarille jäljen sijainti tarkasti. Tuomari seuraa koiran työskentelyä koko jäljestyksen ajan ja arvioi näin koiran kykyä suoriutua tehtävästään.
Jäljestys
Jäljestävä koira on kytkettynä kuuden metrin pituiseen jäljestysnaruun ja ohjaaja seuraa narun päässä eikä saa puuttua koiran suoritukseen. Ennen metsään menoa suoritetaan laukauksensietotesti, joka koiran on läpäistävä jatkaakseen jäljelle. Koiran tulee jäljestää itsenäisesti jälki alusta loppuun sallitussa ajassa, joka on 45 minuuttia. Koiran tulee selvittää siellä olevat ”tehtävät” luokasta riippuen ja olla kiinnostunut kaadosta. Koiran työskentelyn on oltava erinomaista koko kokeen ajan, jolloin saavutetaan 1. palkinto. Koiran harhauduttua jäljeltä sen tulee löytää se itsenäisesti uudelleen. Tuomarin joutuessa palauttamaan koiran jäljelle seuraa siitä palkintosijan pudotus. Jäljen ”kadotusta” kutsutaan hukaksi ja jos hukkia tulee kolme, koe keskeytyy ja koiraa ei voida enää palkita.
Kuinka aloittaa MEJÄ-harrastus?
Aloittelevan harrastajan kannattaa ottaa yhteyttä oman rotujärjestönsä MEJÄ-toimikuntiin tai muihin harrastaviin kerhoihin/paikallisyhdistyksiin. Sieltä saa tarvittavaa tietoa, kuinka alkaa harrastamaan koiransa kanssa tätä lajia.
Vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiskoe (VAHI)
Kokeen tarkoituksena on selvittää koiran ja ohjaajan kyky seurata vahingoittuneen riistaeläimen jälkiä. Vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiskokeen suorittaminen voi johtaa viranomaisyhteistyöhön kolarihirvien jäljestämisen kautta.
Kääpiö- ja kaniinimäyräkoirien käyttötaipumuskoe (PIKA)
Kokeen on tarkoitus mitata ns. pienoismäyräkoirien käyttöominaisuuksia sekä luonteessa ja käyttäytymisessä ilmeneviä metsästystaipumuksia. Kokeessa testataan koiran halua ja kykyä seurata riistaa maastossa, toimia kolossa, laukauspelottomuutta sekä kiinnostusta saalista kohtaan.
Mikä PIKA-koe on?
Käyttötaipumuskoe järjestetään koirakohtaisena kokeena. PIKA-kokeen voi vastaanottaa ja arvostella tähän kokeeseen oikeutettu pienoismäyräkoirien käyttötaipumuskokeen ylituomari. Koiran omistaja sopii tuomarin kanssa kokeen ajankohdan.
Mikä on PIKA-kokeen tarkoitus?
PIKA–kokeen eli käyttötaipumuskokeen tarkoituksena on todeta pienoismäyräkoirien käyttöominaisuuksia koiran luonteessa ja käyttäytymisessä ilmeneviä metsästystaipumuksia. Kokeessa testataan koiran halua ja kykyä seurata riistaa maastossa, toimia kolossa, laukauspelottomuutta sekä kiinnostusta saalista kohtaan. Testitulos antaa myös viitteitä koiran jalostuskelpoisuudesta rotujärjestölle ja kasvattajalle.
Ketkä voivat osallistua PIKA-kokeeseen?
Osallistumisoikeus on SKL tai sen hyväksymän koirarekisteriin merkityillä puhdasrotuisilla pienoismäyräkoirilla, jotka ovat vähintään 9 kk:n ikäisiä sekä SKL:n määräysten mukaisesti rokotettu ja tunnistusmerkittyjä. Kokeeseen osallistuvalta ei vaadita näyttelytulosta, esim. kivesvikainen uros saa osallistua testiin.
Mitä kokeessa tapahtuu?
Tuomari on tehnyt jokaiselle koiralle oman koejäljen valmiiksi, juuri ennen koiran koesuoritusta.
Koiran ohjaajalla tulee olla kuuden metrin mittainen naru ja panta / valjaat kokeen jäljestämisosuutta varten. Koe alkaa laahausjäljellä joka on tehty riistalla. Jälki on noin 250 metriä pitkä. Jälki tehdään metsämaastoon, lumettomalle maalle. Laukauksensieto testataan starttipistoolilla, kun koira jäljestää.
Jäljen päässä on kolo, johon riista on sijoitettu. Koiran on joko tuotava riista ulos tai taisteltava vastaan, kun tuomari vetää sitä ulos. Koiran on oltava kiinnostunut riistasta.
Koesuoritus on hyväksytty, kun koira on saanut kaikista osasuorituksista hyväksytyn. Mikäli joku kolmesta osa-alueesta ei mene läpi, saa koira hylätyn. Kun koira on saanut hyväksytyn tuloksen, se ei saa enää osallistua kokeeseen.
Vihikoirien jälkikoe (HIJÄ)
Vihikoirilla on ollut vuodesa 1999 alkaen hikijälkeen perustuva jälkikoe.
Mistä lajissa on kyse?
Ihmisen etsimistä smelleriä eli etsittävän henkilön hajunäytettä käyttäen, joka voi olla esim. vaatekappale, kahvikuppi, avaimet, auton ovenkahva jne. Koiran on löydettävä ja tunnistettava oikea henkilö saadun hajun perusteella.
Mikä tekee lajista erityisen tai ainutlaatuisen?
Kokeessa arvioidaan vihikoirien rodunomaista työskentelyä sekä kehitetään rodun perinnöllistä erikoisominaisuutta. Tämä on tällä hetkellä ainoa koemuoto, jossa koira jäljestää näin vanhaa ja pitkää jälkeä (ikä vähintään 24 tuntia ja pituus on noin 2,4–2,6 kilometriä).
Vihikoiran hajunerottelukyvystä kertoo paljon se, että Yhdysvalloissa yli 40 osavaltiota hyväksyy vihikoiran tunnistamisen todisteeksi oikeudessa, kun koiralla on asianmukainen käyttötulos.
Mitä koira ja ohjaaja tekevät lajissa?
Koira jäljestää koko matkan jälkivaljaissa ja -liinassa. Lähdössä ohjastaja antaa koiran haistaa rauhassa jäljen kävelleen henkilön hajua sisältävää smelleriä. Ohjastajan tehtävä on luottaa koiraan ja seurata sitä häiritsemättä sen työskentelyä. Ohjastaja saa ohjata koiraa ainoastaan, jos vaarallinen maasto tai muu vaara sitä edellyttää, silloin ohjastaja voi jarruttaa koiraa tai ohjata sen pois tilanteesta. Mikäli koira harhautuu jäljeltä, voi ohjastaja tuomarilta luvan pyytäen palauttaa koiran pisteeseen, jossa ohjastajan mielestä koira on ollut viimeksi oikealla jäljellä. Jäljen lopussa koiran on selvästi tunnistettava jäljen tehnyt henkilö kolmen henkilön joukosta.
Sopiiko laji kaikille koirille vai onko tiettyjä vaatimuksia?
Sopii harrastuksena kaikille koirille, mutta koemuotona ainoastaan vihikoirille.
Tarvitaanko koiralta jotakin erityistä ominaisuutta lajin aloittamiseen?
Pystyttävä itsenäiseen työskentelyyn, oltava hyvä hajunerottelukyky ja ei ihmisagressiivinen.
Miten lajin harrastamisen voi käytännössä aloittaa?
Ihmisen etsimisen harjoittelusta, piiloutumisleikkejä pennun kanssa yksin tai perheen kanssa. Edetessä vaaditaan porukkaa, jotta saadaan enemmän tunnistettavia ja jäljentekijöitä.
Tarvitaanko harrastamiseen jotakin välineitä tai varusteita?
Jälkivaljaat ja jälkiliina (7-10 metriä). Ja tietysti koiralle mieluinen palkka.
