Koe on metsästyksenomainen tapahtuma, jossa tavoitteena on kartoittaa koiran metsästysominaisuudet. Osallistumisoikeus on Suomen Pystykorvajärjestö ry:n, Suomen Harmaahirvikoirajärjestö ry:n ja Suomen Laikajärjestö ry:n alaisilla roduilla FCI-ryhmästä 5.
Metsästyksestä kokeeksi
Hirvikannan runsastumisen myötä 1930-luvulla ja hirvenmetsästyksen tultua luvalliseksi muillekin, kuin aatelisille, syntyi tarve suurriistakoiran kehittämiseksi myös Suomessa.
Hyviä koiria oli kuitenkin harvassa ja miten niitä saatiin jalostukseen, niin näiden tarpeiden tyydyttämiseksi kehiteltiin ”Suomen Kennelliiton hirvikokeiden säännöt Karjalankarhukoiria varten”. Säännöt hyväksyttiin vuosikokouksessa Porissa 22.5.1943.
Ensimmäiset Suomen Kennelliiton hirvikokeet karjalankarhukoirille järjestettiin 1945 ja osanottajia oli tiettävästi kolme karjalankarhukoiraa. Hirvikoesäännöt uusittiin 1948. Niiden mukaan kokeisiin saivat osallistua kaikki Pohjoismaiden metsästyspystykorvat. Vuonna 1956 nimitys hirvikokeet muutettiin muotoon hirvenmetsästyskokeet ja 1960 muotoon hirvenhaukkukokeet, missä muodossa se on vielä tänä päivänäkin.
Kansainvälistä toimintaa
Suomen, Ruotsin ja Norjan kesken järjestetään vuorotteluperiaatteella joka toinen vuosi Pohjoismaiset Mestaruukokeet hirvenhaukussa. Koe käydään ottelun järjestäjämaan säännöillä. Kokeen koirakohtaisten tulosten lisäksi kilpaillaan joukkuetuloksesta.
Hirvenhaukkukokeissa järjestetään myös vuosittain kansainvälisiä kokeita, joissa voi kilpailla niin kotimaiset, kuin muutkin pohjoismaiset koirat CACIT:n arvosta.
CACIT= kansainvälinen käyttökokeessa saavutettu sertifikaatti.
Rekisteröinnit ja koesuoritukset
Hirvenhaukkukokeisiin osallistuvien rotujen keskimääräinen rekisteröintimäärä vuositasolla on noin 4 500-5 000 koiraa. Koesuorituksia on vuositasolla n. 7 000-8 000 noin 2 500 eri kokeessa. Karhunhaukkutaipumuskokeiden osallistujamäärärt ovat toistaiseksi vähäisiä johtuen kokeen kohde-eläimen (karhun) harvasta esiintymisestä ja vaikeasta löytämisestä.
Vuonna 2022 järjestettiin 2 870 hirvenhaukkukoetta, joissa tehtiin 7 911 suoritusta ja karhunhaukkutaipumustaan kävi testaamassa 67 koiraa sekä hirvikoirien jäljestämiskokeeseen osallistui 10 koiraa.
Hirvenhaukkukoe ja karhunhaukuntaipumuskoe
Lajiesittely
Hirvikoirilla harrastaminen on monipuolista toimintaa, joka yhdistää luonnossa liikkumisen, koiran luontaisten vaistojen hyödyntämisen ja tiiviin yhteistyön koiran ja ohjaajan välillä. Harrastuksen keskiössä on useimmiten käytännön metsästys, mutta sen ympärille on rakentunut aktiivinen koetoiminta. Hirvikoirilla voi harrastaa metsästyskauden ulkopuolella vaikka mitä, agilitystä noseworkkiin!
Mistä lajissa on kyse?
Hirvenhaukkukokeissa jäljitellään käytännön metsästystä. Tuomarit arvostelevat muun muassa koiran hakua, haukun kuuluvuutta ja yhteistyöhalukkuutta. Tarkoituksena on saada selville koirien hirvenmetsästysominaisuudet jalostusta varten, pitää hirvenmetsästys korkeatasoisena koiraurheiluna, kehittää lajin harrastajia ja heidän yhteistoimintaa sekä tietysti tarjota kilpailumahdollisuus sitä haluaville.
Samalla saa testattua ja treenattua koiraa metsästystä ja SRVA (Suurriistavirka-apu)-toimintaa varten, jotka molemmat ovat palveluksia yhteiskunnalle.
Mikä tekee lajista erityisen tai ainutlaatuisen?
Hirvikoirilla harrastaminen ja ennen kaikkea metsästäminen on ikiaikainen laji, joka on ollut merkityksellinen ruoan hankinnassa mm. sota-aikoina Suomessa. Se on tärkeä kulttuurihistoriallinen metsästysmuoto ja nykypäivänä se on erittäin yhteisöllistä ja sosiaalista. Pelkästään hirvenmetsästykseen osallistumisessa on parhaimmillaan kymmeniä ellei satoja henkilöitä mukana, kuin myös hirvenhaukkukokeissa. Laji antaa monelle elinikäisen ystävyyden niin ihmisten kuin hirvikoirien kanssa. Nykyiset hirvikoirat ovat niin hyviä, että moni harrastaja saa koirasta vähintään hyvän metsästyskumppanin.
Mitä koira ja ohjaaja tekevät lajissa?
Koiranohjaaja löysää hirvikoiran hakemaan hirvien oletetulle oleskelualueelle. Tarkoitus olisi, että koira hakee itsenäisesti, sitkeästi ja laajasti löytäen hirven ja ilmoittaa haukkumalla löydön. Optimaalinen tilanne olisi, että hirvi jää löytöpaikalle koiran haukkuun. Haukun kestäessä löytöpaikalla mielellään 90 minuuttia, ohjaaja lähtee lähestymään rauhallisesti ja määrätietoisesti koiran haukkua, toivoen näkevänsä haukussa hirven. Tämän ampumatilaisuuden jälkeen ohjaaja antaa karkon eli laittaa hirven liikkeelle ja koiran tulee saada hirveen uusi kontakti ja aloittaa uusintahaukku muutaman sadan metrin päähän. Tämä toistetaan muutamia kertoja, jonka jälkeen ihannetilanteessa koiranohjaaja kutsuu 5 tunnin työskentelyn jälkeen koiran.
Tästä tekemisestä kerrotaan hyvinkin seikkaperäisesti palkintotuomarien koulutustilaisuuksissa, joihin voi toki mennä vaikka ei itse omistaisikaan koiraa, mutta haluaa tutustua lajiin. Hirvenhaukkukokeiden säännöt ja ohjeet löytyy esim. SHHJ:n nettisivuilta.
Sopiiko laji kaikille koirille vai onko tiettyjä vaatimuksia?
Laji sopii hirveä haukkuville koirille, mm. harmaa norjanhirvikoira, jämtlanninpystykorva, hälleforsinkoira ja valkoinen ruotsinhirvikoira.
Koiran tulee pystyä toimimaan itsenäisesti useampien kilometrien päässä koiranohjaajasta. Koiralla on kykyä hakea ja haukkua hirveä. Koiran luonteen tulee olla itsevarma, itsenäinen ja rohkea.
Tarvitaanko koiralta jotakin erityistä ominaisuutta lajin aloittamiseen?
Yllä mainituilla koirilla on vahvasti synnynnäinen vietti ja ominaisuus suurriistaan mutta koiralle täytyy antaa paljon mahdollisuuksia kulkea metsässä ja tutustua luontoon. Hirvikoirat ovat uteliaita ja rohkeita ja kun pennulle annetaan mahdollisuus kulkea metsästysalueella riittävästi, on toimivaan hirvikoiraan suuri mahdollisuus.
Miten lajin harrastamisen voi käytännössä aloittaa?
Hirvikoirahastuksen aloittamisen parhaat edellytykset on, jos kuuluu/pääsee metsästysseuraan jäseneksi. Tällöin treenialue on jo valmiina, kun valitsee pentua. Kun hirvikoira on saapunut kotiin, on tärkeä voittaa pennun luottamus ja tutustuttaa se ensiksi kodin päivätoimintoihin, jonka jälkeen voidaan pikkuhiljaa siirtyä tutustumaan lähimetsään ja luontoon. Hirven hajuja voi antaa jo haistella, mutta liian nuorena ei kannata kohtaamista hirven kanssa antaa tapahtua. Kun ikää alkaa kertyä, on hyvä metsäreissuilla olla mukana myös muita kuin omistaja. Näin toimien koira tottuu siihen, että omistajan mukana saattaa olla useampiakin henkilöitä ja näin kokeisiin lähtöäkin on jo harjoiteltu. HIRV, KARH palkintotuomarikurssi kannattaa käydä ennen kuin aloittaa koiran koulutukseen. Kun kurssi on käytynä, tietää millaisia tilanteita on hyvä koiran kanssa treenata ja mitä koiralta tulee vaatia hyvään koesuoritukseen.
Lisäksi lajia jo harrastavat henkilöt kyllä kertovat, neuvovat ja mielellään opastavat uusia asiasta kiinnostuneita. Rohkeasti vaan juttusille.
Tarvitaanko harrastamiseen jotakin välineitä tai varusteita?
Koira tarvitsee pentuvaiheessa ihan samanlaiset perustarvikkeet kuin missä tahansa harrastamisessa, mutta iän karttuessa tulee koiralla olla vähintään gps-laite eli tutkapanta. Omistajan kannattaa harjoitella tutkapannan käyttöä ja koiranpennun tulisi harjoitella pannan kantamista. Moni harrastaja hankkii koiralle myös turvaliivin. Mukana harrastusretkillä kannattaa pitää vettä, kuppi ja koiranherkkuja. Yhteistyöllä on vahva merkitys niin käytännön metsästyksessä kuin koetilanteessa!
