Spanieleiden kokeet

Kuvaaja: 
Tiina Karlström

Spanieleille on Suomessa pari omaa yleisesti spanieliroduille tarkoitettua koetta. Lisäksi käytössä on muita pienilukuisempia spanielirotuja ja vesikoiria roturyhmästä 8 eli noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat. Kokeet aloitetaan taipumuskokeesta ja mahdollisuuksien mukaan jatketaan metsästyskokeisiin. Lisäksi on viiriäiskoirilla oma kokeensa.

Mikä on spanielien taipumuskoe?

Spanielien taipumuskoe on testiluonteinen koe, jossa arvioidaan koiran luontaisia taipumuksia ja luonteenpiirteitä. Kyseessä ei ole kilpailu, eikä koiria panna paremmuusjärjestykseen. Tarkoitus ei siis ole mitata koiralle opetettuja taitoja. Ohjaajalle ei ole mitään erityisvaatimuksia, vaan kokeeseen osallistuminen on mahdollista ”joka koiralle ja joka miehelle”. Taipumuskoe antaa viitteitä, mihin lajiin mikäkin yksilö parhaiten jatkossa sopisi, esim. osoittaako se hyviä jäljestäjän taitoja, onko siitä kehkeytymässä metsästäjälle oiva apuri vai onko se mitä miellyttävin lemmikki. Myös koiranjalostukselle, jalostustoimikunnille ja useille kasvattajille jokainen testitulos on arvokas lisä käyttö- ja luonneominaisuuksia arvioitaessa.

Mille roduille laji on tarkoitettu?

Spanielien taipumuskokeeseen saavat osallistua roturyhmien 8.2 ja 8.3 alaiset rodut. Osa näistä roduista tarvitsee hyväksytyn taipumuskoetuloksen FI MVA -arvoa varten.

Mikä on lajin tarkoitus?

Kokeen tarkoitus on kartoittaa spanielirotujen käyttöominaisuuksia sekä todeta ovatko koiran luonne ja käyttäytyminen spanieliroduille tyypilliset. Taipumuskoe palvelee hyvänä mittarina, kun arvioidaan toisaalta yksittäisen yksilön, toisaalta koko rodun käyttöominaisuuksien säilymistä.

Miten kilpaillaan?

Spanielien taipumuskoe on yksiluokkainen koe. Kaikki koirat arvostellaan samoin perustein rodusta riippumatta. Arvostelu suoritetaan hyväksytty / hylätty periaatteella. Koiran kaikkien osasuoritusten tulee olla hyväksyttyjä, jotta se hyväksytään kokeessa.

Koe koostuu viidestä varsinaisesta osa-alueesta:

  • Sosiaalinen käyttäytyminen: Koiran on vaikeuksitta tultava toimeen vieraiden koirien ja ihmisten kanssa.
  • Tottelevaisuus: Yleistä tottelevaisuutta tarkkaillaan koko kokeen ajan.
  • Haku ja laukauksensieto: Hakumaaston on oltava riittävän laaja alue, jolla tiettävästi esiintyy metsän riistaa. Jokaista koiraa varten on varattava oma maasto-osuus. Koiran on innostuneesti, vainuaan käyttäen etsittävä riistanhajuja riittävällä etäisyydellä ohjaajastaan.  Laukauksensieto testataan metsästyshaulikolla ammutulla laukauksella. Koira ei saa pelätä laukausta.
  • Jäljestäminen: Jälki on noin 120 metriä pitkä, ja se tehdään välittömästi ennen suoritusta. Jokaiselle koiralle varataan oma jälki. Jälki tehdään riistaeläimellä tai kaniinilla, joka jätetään jäljen päähän kaadoksi. Koira viedään jäljelle kytkettynä 6 metrin jälkiliinaan, ja sen pitää jäljestää omatoimisesti kaadolle asti. Koira ei saa pelätä eikä raadella kaatoa.
  • Vesityö: Suorituspaikkana on ranta, joka on sekä koiralle että ihmiselle helppokulkuinen ja heti tai nopeasti syvenevä. Koiran noudettava vedestä riistapukki tai riistalintu ja tuotava se ohjaajalle tai ohjaajan ulottuville.

Lisäksi arvostellaan koiran ja ohjaajan yhteistyötä ja yleisvaikutelmaa. Yksityiskohtaiset arvosteluperusteet määritellään arvosteluohjeissa.

Miten harrastus aloitetaan?

Taipumuskokeeseen osallistuminen ei vaadi mitään erityistä koulutusta, mutta muutamia asioita kannattaa treenata ennen kokeeseen tuloa. Koiraa pitää totuttaa metsässä kulkemiseen jo pennusta alkaen, jotta metsä hajuineen on koiralle luonnollinen ja tuttu paikka. Laukaukseen koiraa kannattaa tutustuttaa mahdollisuuksien mukaan esim. ampuma-alueiden liepeillä ja vastaavilla paikoilla. Ampumiseen totuttaminen aloitetaan etäältä, samalla koiran kanssa leikkien, eikä paukkeesta kannata tehdä suurta numeroa. Ilotulitteista ja raketeista kannatta pysyä kaukana, sillä jo kertasäikäytyksellä koirasta voi saada paukkuaran loppuelämäkseen! Jäljestämistä voi harjoitella millä tahansa hajulla, mutta jos sattuu saamaan esim. riistalinnun tai linnunsiiven, miksei jäniksen tai kaniininkin, kannattaa rauhassa rohkaisten tutustuttaa koira ensin itse hajun lähteeseen ja sitten kokeilla itse jäljestystä.

Spanielit ja vesikoirat ovat yleensä hyviä ja innokkaita uimareita, mutta riistapukin noutoa vedestä ja sen ohjaajalle luovuttamista on hyvä harjoitella, jotta se ei aiheuta ihmetystä koetilanteessa. Arkitottelevaisuudella pärjää kokeessa loistavasti, kunhan koira on ohjaajansa hallinnassa ja käskystä kytkettävissä.

Varsinainen harrastuslaji ei taipumuskoe ole, sillä kuten jo mainittiin, taipumuskoe on testi, ja hyväksytysti kokeen suorittaneen koiran ei sitä tarvitse enää uusia. Mikäli koira hylätään joltain osa-alueelta, ei hätää; hieman lisätreeniä ja uudelleen kokeilemaan.