Suomenpystykorva

Kuvaaja: 
Paula Heikkinen-Lehkonen

Suomenpystykorva on suomalaisen korkealuokkaisen koiranjalostustyön tulos. Se on jalostettu ilman risteytyksiä suoraan luonnonkannasta, mikä tekee sen metsästyskoirana koko maailman mittakaavassakin harvinaisuuden.

Suomenpystykorva on lähinnä puuhun lintua haukkuva koira, joka haukullaan ilmaisee, missä riista kulloinkin on. Sitä käytetään eniten metsäkanalintujen metsästyksessä mutta myös jonkin verran hirvikoirana, pienpetojen metsästyksessä sekä veteen ammutun riistan noutajana.

Riistaa hakiessaan suomenpystykorva liikkuu 100 - 500 metrin etäisyydellä ja usein kauempanakin metsästäjästä. Yhteys metsästäjään säilyy kuitenkin etäisyydestä huolimatta. Se löytää linnut maasta tai puusta erittäin tarkan vainunsa avulla ja pystyy seuraamaan karkottuvaa lintua useita satoja metrejä vaikeassakin maastossa. Haukunnallaan ja käytöksellään koira osoittaa linnun paikan ja pyrkii haukullaan pitämään linnun puussa, kunnes metsästäjä ehtii paikalle.

Katso video suomenpystykorvasta metsästyskoirana

Katso video linnunhaukkukokeesta

Hyväryhtinen koira

Suomenpystykorva on rakenteeltaan keskikokoa pienempi, neliömäinen, kiinteä, hyväryhtinen koira. Korvat ovat pystyt ja liikkuvaiset. Silmät ovat keskikokoiset, mantelinmuotoiset, hieman vinot ja tummat. Kirsu on aina musta. Sillä on tarvittaessa räjähtävä lähtönopeus ja liikkeet ovat vaivattoman keveät. Sen koko olemus ja ilme on eloisan tarkkaavainen.

Kuva Paula Heikkinen-Lehkonen

Uroksen ihannesäkäkorkeus on 47 cm (alaraja 44 cm ja yläraja 50 cm). Nartun ihannesäkäkorkeus on 42 cm (alaraja 39 cm ja yläraja 45 cm).

Väriltään suomenpystykorva on kellertävän- tai ruskeanpunainen. Väri on yleensä kirkas. Sitä koristavat kauniit vaalennukset reisien takaosan housukarvoina ja jopa valjaina kyljillä sekä sisäkaaren karvoitukselta vaalea häntä, joka heiluu koiran haukkuessa ja lumoaa linnun puuhun. Häntä kiertyy tyvestä alkaen kaaressa eteenpäin tiiviisti selänmyötäisesti ja kaartuu alas sivulle kiertyen reiden takakarvojen tasalle.

Uskollinen pihavahti

Kova taistelu olemassaolosta on jättänyt suomenpystykorvan luonteeseen pysyviä, rodulle ominaisia piirteitä. Tyypillisimpiä ovat reagointiherkkyys, epäluuloisuus vierasta kohtaan, uskollisuus isännälle ja kotiväelle sekä oman elinpiirin vartioimishalu.

Luonteeltaan suomenpystykorva on yhteistyöhaluinen, energinen, vilkas ja itsenäinen. Vieraisiin se saattaa suhtautua pidättyväisesti. Se viihtyy hyvin ulkona, mutta se sopii harvoin voimakkaan metsästysviettinsä vuoksi irrallaan pidettäväksi pihakoiraksi. Se saattaa sopeutua kerrostaloasumiseen, mutta ei ole välttämättä herkkähaukkuisena varsinkaan tottumattomalle koiranpitäjälle paras mahdollinen valinta taajamakoiraksi.

Kansalliskoiraksi 1979

1800-luvun kirjallisuudesta löytyy viittauksia suomenpystykorvaan. Vuonna 1875 ranskalainen tutkimusmatkailija de la Martiniere kirjoitti tavanneensa tummanpunaisia koiria Pohjolassa aina Muurmannin rannikolle saakka. Wilhelm von Wright viittasi kirjoituksessaan vuonna 1834 haukkuvan lintukoiran ja ketun yhdennäköisyyteen. Tätä koiraa käytettiin ravinnon hankkimisen ohella lähinnä turkisriistan pyyntiin. Kun rotua alettiin jalostaa, pääpainoa alettiin suunnata linnunmetsästykseen.
Vuonna 1889 perustettu Suomen Kennelklubi otti ensimmäiseksi tehtäväkseen näyttelyn järjestämisen suomalaisen haukkuvan lintukoiran ja ajokoirarotujen kartoittamiseksi. Näyttelyssä nähtiinkin nykyisen suomenpystykorvan näköisiä maatiaispystykorvia. Vuonna 1892 Kennelklubin rotukirjaan merkittiin "suomalainen haukkuva lintukoira", jolle hyväksyttiin metsänhoitaja Hugo Richard Sandbergin tekemä rotumerkkiehdotus. Uusittu rotumääritelmä hyväksyttiin vuonna 1897, jolloin rodun nimi muutettiin suomalaiseksi pystykorvaksi. Seuraavan kerran rotumääritelmää tarkastettiin 1925. Viimeisin tarkistus tehtiin 1996.

Suomenpystykorvaa voitiin pitää 1930-luvulla jo vakiintuneena rotuna. Se julistettiin kansalliskoiraksemme vuonna 1979. Suomenpystykorva edustaa arvokasta elävää suomalaista kulttuuriperintöä, joka liittyy kiinteästi Suomen kansan historiaan. Sitä voidaan pitää kansallisaarteena ja sen kannan vaalimista arvokkaana kulttuurityönä.

Rekisteröinnit laskussa

Suomen Kennelliiton rekisteröintitilastojen mukaan suomenpystykorvan pienellä viiveellä riistakanakantaa myötäilevä koirakanta on pienentynyt viimeisen vuosikymmenen kuluessa jonkin verran.

Vuonna 1994 rekisteröitiin 1 459 yksilöä. Vuonna 2004 rekisteröintejä oli 834. Rekisteröintien huippu osui 1960-luvun hyviin lintuvuosiin. Huippuvuotena 1968 rekisteröitiin 2 866 suomenpystykorvaa.

Suomen Pystykorvajärjestö
Suomenpystykorvan rotumääritelmä