Karjalankarhukoira

Kuvaaja: 
Paula Heikkinen-Lehkonen

Karjalankarhukoira on Karjalan saloseutujen vanha suurriistakoira, jota käytetään nykyään pysäyttävänä koirana hirven ja karhun metsästyksessä.

Karjalankarhukoira on keskikokoinen, vankkarakenteinen mutta ei raskas, voimakas, korkeuttaan vain hieman pitempi, tuuheaturkkinen koira. Väriltään se on musta valkoisin jyrkkärajaisin merkein. Joskus sen karvapeite saattaa vivahtaa hieman ruskeaan. Silmät ovat verrattain pienet, hieman soikeat ja tummanruskeat. Niiden ilme on valpas ja terävä. Korvat ovat pystyt, keskikokoiset ja kärjistään vain hieman pyöristyneet.

Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 57 cm. Urosten säkäkorkeuden alaraja on 54 cm ja yläraja 60 cm. Nartuilla vastaavat mitat ovat 52 cm (49 ja 55 cm).

Karjalankarhukoira viihtyy omissa oloissaan ja saattaa olla hieman juro. Se on valpasluotoinen, peräänantamaton, rohkea ja sisukas. Jotkut yksilöt ovat puolustushaluisia ja vahvasti itsetuntoisia. Karjalankarhukoira vahtii mielellään ja sillä on erittäin voimakas metsästysvietti.

Karjalankarhukoiran historia

Kuva Paula Heikkinen-Lehkonen

Oletetaan, että karjalainen pystykorva saapui Uralilta länteen komien eli syrjäänien vaelluksien mukana noin 900 jKr. Vuoden 1100 jälkeen Vienanjoen varressa olleet komit kävivät kauppaa karjalaisten kanssa, jolloin koira levisi Laatokan ympäristöön lähinnä Aunukseen. Sitä on tavattu aikanaan myös Karjalan-Kannakselta Vienan-Karjalaan ja aina Kemijärven korkeudella asti. Perimätietojen mukaan kyseessä oli kaiken riistan koira karhun, ilveksen, hirven, villipeuran, jäniksen, metsälinnun ja vesilinnun pyyntiin.

Karjalaisen pystykorvan jalostus aloitettiin harkitusti vuonna 1936, jolloin tavoitteeksi asetettiin voimakasrakenteinen, suurriistaa haukkuva koira. Karjalaisen karhukoiran ”ensiesiintyminen” tapahtui vasta perustetun Suomen Kennelliiton ensimmäisessä koiranäyttelyssä toukokuussa 1936. Samana vuonna rotu sai nimekseen karjalankarhukoira. Ensimmäiset rotumerkit hyväksyttiin 1945 ja ensimmäiset yksilöt rekisteröitiin 1946.

Vuonna 1939 syttynyt talvisota tuhosi koirakannan lähes kokonaan. Vahinko kuitenkin korjaantui jatkosodassa, jolloin sotatoimialueelta saatiin merkittävää lisäainesta karjalankarhukoirakantaan. Kaikkiaan rajantakaisesta Karjalasta tuotiin 60 koiraa, joista 43 osallistui rodunmuodostukseen.

Rekisteröityjen karjalankarhukoirien määrä ylitti vuonna 1951 ensimmäisen kerran sadan (106). Huippuvuonna 1963 rekisteröitiin 1 021 koiraa. Sen jälkeen rekisteröintimäärä laski lyhyessä ajassa alle puoleen ja oli alhaisimmillaan 1970 luvun alussa. Tuhannen koiran raja (1 051) rikottiin jälleen 1992. Viime vuosikymmenen aikana on rekisteröity noin 700 – 1 000 karjalankarhukoiraa vuodessa.

Suomen Pystykorvajärjestö
Karjalankarhukoiran rotumääritelmä