Skelettundersökningar

Lonkka- ja kyynärnivellausuntoja koskevat valitukset käsitellään Pohjoismaisen Kennelunionin (PKU) röntgenpaneelissa. PKU:n paneelilausunto koostuu Tanskan, Norjan ja Ruotsin kennelliittojen antamista lausunnoista. Paneeliin kuuluvat maat käsittelevät valituksen ilman tietoa alkuperäisestä tai toistensa antamista lausuntotuloksista. Paneeli saa nähtäväkseen kaikki koirasta otetut kuvat kaikilta kuvauskerroilta. Lopullinen tulos on arvosteluasteikon mukainen kokoomatulos ja lausujana PKU:n röntgenpaneeli.  

PKU:n röntgenpaneeli koostuu Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan kennelliittojen lonkka- ja kyynärnivelkuvien lausujista. Paneeli kokoontuu kaksi kertaa vuodessa keskustelemaan lonkka- ja kyynärniveldysplasiaan liittyvästä tutkimustiedosta ja harmonisoimaan lausuntokäytäntöjä. Kokousten lisäksi paneelin jäsenet käsittelevät pohjoismaiset lonkka- ja kyynärniveldysplasiavalitukset. Ne käsitellään panelistien toimesta ilman tietoa alkuperäisestä tai muiden maiden antamista lausunnoista. Pitkän ja tiiviin yhteistyön ansiosta Pohjoismaiden lonkka- ja kyynärniveldysplasialausunnot ovat hyvin yhteneväisiä. 

Kyynärnivelen inkongruenssi-, olkanivelen osteokondroosi- sekä LTV-, spondyloosi- ja nikamien epämuotoisuuslausuntoja koskevat valitukset käsitellään Kennelliiton röntgenlausujien kokouksessa, joka saa nähtäväkseen kaikki koirasta otetut kuvat kaikilta kuvauskerroilta. Lopullinen tulos on kokouksen konsensuspäätös, joka kirjataan koiralle arvosteluasteikon mukaisesti. Alkuperäisen lausunnon antaja ei osallistu tapauksen käsittelyyn.  

IDD-tuloksia koskevat valitukset käsittelee PKU:n IVDD-paneeli. Lopullinen tulos on paneelin konsensuspäätös, joka kirjataan koiralle arvosteluasteikon mukaisesti. Paneeli koostuu pohjoismaisista IDD-lausunnonantajista. Alkuperäisen lausunnon antaja ei osallistu tapauksen käsittelyyn. 

Valitusmaksu lonkka-, kyynär- ja olkanivellausunnoista palautetaan, jos koiran huonomman nivelen mukainen kokonaistulos muuttuu. Koiran kokonaistulos määräytyy aina huonomman nivelen saaneen tuloksen mukaisesti: jos koiran lonkkaniveldysplasiatulos on esimerkiksi C/C, ja tulos on paneelikäsittelyn jälkeen C/B, on koiran kokonaistulos kuitenkin edelleen C eikä lopullinen tulos siten muutu. 

Valitusmaksu selkälausunnosta palautetaan, jos koiran asteikon mukainen tulos muuttuu. Nikamamuutosten lukumäärän muuttuminen ei oikeuta valitusmaksun palautukseen, ellei nikamamuutosten perusteella määräytyvä asteikon mukainen tulos muutu. 

Useimpien luustolausuntojen osalta valituspaneelin päätös on lopullinen, eikä koirasta voi toimittaa lisää kuvia uutta lausuntoa varten. Poikkeuksena tästä ovat kyynärniveldysplasialausunnot, joiden tulos voidaan paneelikäsittelyn jälkeenkin muuttaa vielä TT-tutkimuksen perusteella. Myös olkanivelistä on mahdollista toimittaa TT-kuvat valituskäsittelyn jälkeen, mutta huomioithan, että olkanivelten TT-kuvaus tulee suorittaa kolmen kuukauden kuluessa koiran ensimmäisestä röntgenkuvauksesta myös silloin, jos koirasta toimitetaan lausuttavaksi TT-kuvat valituspaneelikäsittelyn jälkeen. 

Myös spondyloosilausuntoa varten koirasta voidaan toimittaa uudet röntgenkuvat myös paneelikäsittelyn jälkeen. Edellisestä kuvauksesta on kuitenkin täytynyt kulua vähintään 12 kuukautta. 

Koirastasi otettuja röntgenkuvia voit pyytää kuvanneelta eläinlääkäriltä.  

Kennelliitto säilyttää lausuttavaksi toimitettuja röntgenkuvia vähintään 10 vuotta, minkä jälkeen ne voidaan hävittää.  

Lonkkaniveldysplasialausuntoja on mahdollista saada kaikille roduille. Selkälausuntojen osalta LTV-, spondyloosi- ja nikamien epämuotoisuuslausunnot ovat niin ikään kaikille roduille saatavilla. 

Lausuntoja kyynärniveldysplasiasta annetaan sellaisille roduille, joiden ensisijainen kyynärnivelen kasvuhäiriö on kyynärniveldysplasia. Kyynärnivelen inkongruenssilausuntoja annetaan sen sijaan roduille, joilla tämä kasvuhäiriö on kyynärniveldysplasiaa tyypillisempi. Lausuntoon tarvittavat kuvat poikkeavat hieman toisistaan kuvausasennon osalta, kyynärniveldysplasialausuntoja varten otetuista kuvista ei ole mahdollista lausua kyynärnivelen inkongruenssia ja toisin päin. Näet Omakoira-palvelusta tilattavissa olevien lähetteiden listasta, kumpi kyynärnivelen kasvuhäiriö on se, jota rodullesi lausutaan. Löydät rotulistan myös tämän sivun alareunasta.  

Cockerspanielit voivat poikkeuksellisesti saada sekä kyynärniveldysplasialausunnon että inkongruenssilausunnon, mutta inkongruenssilausunnon saamiseksi koiralla tulee ensin olla lausunto kyynärniveldysplasiasta. Vaihtoehtoisesti cockerspanielin voi kuvauttaa molempien lausuntojen osalta samalla kertaa. Pelkkää inkongruenssilausuntoa rotu ei kuitenkaan voi saada.  

Useimmat rodut voivat saada olkanivelen osteokondroosilausunnon, mutta lausuntomahdollisuus on rajattu pois tietyiltä kondrodysplastisilta roduilta. Osteokondroosia ei näillä roduilla esiinny olkanivelen ensisijaisena sairautena, ja siksi sen röntgenseulonta antaisi väärän kuvan rotujen olkanivelterveydestä. Listan roduista, joille ei ole mahdollista tilata lausuntoa olkanivelen osteokondroosista, löydät tämän sivun alareunasta. 

Selkälausuntojen osalta lausunto kalkkeutuneista välilevyistä eli IDD-lausunto on rajattu ainoastaan tietyille kondrodystrofisille roduille ja roduille, joilla esiintyy välilevysairautta. IDD-lausunto sisältyy osalle listan roduista pakollisena lausuntona, kun koira kuvataan yli 24 kuukauden iässä. Listalla on myös rotuja, joille IDD-lausunto on vapaaehtoinen. Listan roduista, jotka voivat saada IDD-lausunnon, löydät tämän sivun alareunasta. 

Kaikki lausunnot perustuvat ennalta määriteltyihin arviointikriteereihin, jotka löytyvät kunkin sairauden ohjeesta. Rotu tai koko ei näin ollen muuta asiaa, sairas koira on sairas riippumatta rodusta tai rodun tyypillisestä luuston anatomiasta. Rotu vaikuttaa kuitenkin esimerkiksi siihen, kumpi kyynärlausunnoista rodulle annetaan, kyynärniveldysplasialausunto vai matalaraajaisten koirien kyynärnivelen inkongruenssilausunto. Lisäksi välilevyrappeumaa luokitteleva IDD-lausunto annetaan vain niille roduille, joilla esiintyy tälle sairaudelle altistava geenimutaatio.

Kaikki luustolausunnot annetaan kullekin tutkimukselle erikseen määritellyn asteikon perusteella, jotta lausunnot olisivat vertailukelpoisia ja niistä saadaan tilastoitavissa olevaa dataan. 

Lonkkaniveldysplasialausunnot annetaan kansainvälisen koiranjalostusliitto FCI:n arvosteluasteikon mukaisesti. Asteikko löytyy lonkkanivelen kasvuhäiriöiohjeesta ja tarkemmat määrittelyt englanniksi FCI:n verkkosivuilta (väliotsikko Dysplasia): https://fci.be/en/FCI-Scientific-Commission-71.html  

Kyynärniveldysplasialausunnot annetaan kansainvälisen kyynärniveldysplasiatyöryhmä International Elbow Working Group eli IEWG:n määrittelemän asteikon mukaisesti. Asteikko löytyy kyynärnivelen kasvuhäiriöiden ohjeesta. 

Kyynärnivelen inkongruenssilausunnot ja olkanivelen osteokondroosilausunnot annetaan Kennelliiton asteikkojen mukaisesti. Asteikot löytyvät kyynärnivelen inkongruenssin ohjeesta ja olkanivelen osteokondroosiohjeesta. 

Myös selkälausunnot annetaan Kennelliiton asteikon mukaisesti. Asteikot löytyvät selkäohjeesta. Tarkempaa tietoa selän muutosten luokittelusta löydät täältä. OIKEA LINKKI?

Ennen yhteydenottoa, tarkista tältä sivulta löytyvät vastaukset yleisimpiin röntgenlausuntoja koskeviin kysymyksiin. 

Tarkistathan myös Omakoira-palvelusta ladattavissa olevan lausuntodokumentin. Joissain tapauksissa lausuja voi kirjata omistajalle lisätietoja, esimerkiksi tiedon kuvissa nähtävästä nivelrikosta. 

Lisätietoja koirasi lonkka- ja kyynärnivellausunnoista saat soittamalla Kennelliiton eläinlääkärille Liisa Lilja-Maulalle.  Hänet tavoittaa puhelinaikana keskiviikkoisin klo 13–15, puh. 09 8873 0224. Poikkeukset puhelinaikoihin näet täältä.  

Selkä-, olkanivel- ja kyynärnivelen inkongruenssilausunnoista voit lähettää tiedustelusi sähköpostitse terveystulokset@kennelliitto.fi, josta se tarvittaessa välitetään eteenpäin lausujalle. 

Annamme tietyn koiran lausunnoista tietoja vain koiralle merkitylle omistajalle tai tutkimuslähetteen tilaajalle.  

Lausujilta saa lisätietoa ainoastaan lausunnosta. Hoito-ohjeiden ja mahdollisten lisätoimenpiteiden osalta, olethan yhteydessä omaan eläinlääkäriisi. Tarvittaessa lausunnon tulosta voidaan hyödyntää yhdessä eläinlääkärin tekemän kliinisen tutkimuksen kanssa koiran jatkohoidon tai ennaltaehkäisevän hoidon suunnittelussa sekä arvioida esimerkiksi koiran soveltuvuutta erilaisiin kilpa- ja harrastelajeihin. On hyvä siis muistaa, että esimerkiksi pelkkä röntgenkuva ei koskaan kerro yksinään koiran oireilusta, vaan siihen tarvitaan aina eläinlääkärin tutkimus. 

Jos koirasta on otettu niin sanotut ”välikuvat” ilman, että koiraa tutkitaan oireiden vuoksi, eikä koiraa hoitanut eläinlääkäri totea koiralla tässä yhteydessä sellaista sairautta, josta Kennelliitto antaa virallisia lausuntoja, ei kuvia voi lähettää Kennelliittoon lausuttavaksi.  

Ennen kuvausikää otetut olkanivelkuvat voi kuitenkin toimittaa Kennelliittoon virallisten kuvien lähetyksen yhteydessä lisätiedoksi, jolloin myös ne voidaan ottaa lausuttaessa huomioon. Tämä johtuu siitä, että osteokondroosi (OC) voi ilmentyä eri asteisena ja luussa oleva osteokondroosimuutos voi ajan myötä parantua, pysyä ennallaan tai johtaa rustopalan irtoamiseen (OCD), jolloin alle virallisessa kuvausiässä otetuista kuvista voi olla lausuttaessa hyötyä. 

Tällaisessa tapauksessa koira voi saada meiltä sairaan koiran epävirallisen lausunnon, joka on koiranomistajalle maksuton. Usein diagnostiseen tarkoitukseen otetut röntgenkuvat eivät täytä kaikilta osin virallisen lausunnon vaatimuksia esimerkiksi kuvausiän tai kuvien merkintöjen osalta, mutta jos koiralla on hoidon yhteydessä todettu sairaus, josta Kennelliitto antaa luustolausuntoja, voi myös tällaisia kuvia lähettää Kennelliittoon lausuttavaksi. Kuvista annetaan lausunto saman asteikon mukaisesti kuin virallisisissakin lausunnoissa, mutta tällaiset lausunnot merkitään jalostustietojärjestelmään epävirallisina.  

Edellytyksenä epävirallisen lausunnon saamiselle on, että koiraa hoitanut eläinlääkäri on todennut koiralla sen sairauden, josta Kennelliiton lausuntoa pyydetään, ja koiraa on sairauden vuoksi hoidettu lääkkein tai se on jouduttu leikkaamaan tai lopettamaan sairauden vuoksi. Jalostuksellisesta näkökulmasta epävirallinen lausunto on saman arvoinen kuin virallinenkin ja se myös huomioidaan BLUP-indeksien laskennassa. Epävirallinen lausunto ei kuitenkaan täytä mahdollisia rotukohtaisen PEVISA-ohjelman vaatimuksia ja toisaalta, sairauden vuoksi oireilevaa koiraa ei joka tapauksessa tule käyttää jalostukseen. 

Sairaan koiran epävirallinen lausunto on koiranomistajalle maksuton. Lisää tietoa epävirallisista lausunnoista löydät täältä. 

Kuvista annetaan normaalisti lausunnot noin viikon kuluessa siitä, kun kuvat on kirjattu saapuneeksi Kennelliittoon. Aika voi kuitenkin olla tätä pidempi, jos lausuntoa varten tarvitaan vielä lisätietoja tai lähete joudutaan palauttamaan klinikalle täydennettäväksi. Osa lausunnoista voi valmistua eri aikaan ja eri lausujilta, yleensä kuitenkin noin viikon sisällä toisistaan.  

Voit seurata lausuntojen tilannetta Omakoira-palvelun selainversion kautta kohdasta koiran tiedoista kohdasta Tutkimuslähetteet. Jos tila on ”Lähete”, tarkoittaa se, etteivät kuvat ole vielä saapuneet Kennelliittoon tai että lähete on palautettu klinikalle täydennettäväksi. Tällöin kannattaa pidemmissä viiveissä olla yhteydessä klinikkaan. Lähetetty-tila tarkoittaa, että kuvat on lähetetty, mutta ne ovat vielä saapumistarkistuksessa. Saapunut-tila tarkoittaa, että kuvat ovat menneet lausuttavaksi. Kuvien saapuminen ei kuitenkaan aina välttämättä takaa sitä, että lausunto valmistuu noin viikon kuluessa, sillä lähete saatetaan joissain tapauksissa vielä saapumisen jälkeenkin palauttaa klinikalle täydennettäväksi.  

Jos et ole kahden viikon sisällä saanut kaikkia lausuntoja Omakoira-palveluun ja kuvat on lähetetty klinikalta (lähetteen tila Omakoirassa on jokin muu, kuin ”Lähete”), ota yhteyttä sähköpostilla terveystulokset@kennelliitto.fi. 

Jos lähetteen kohdalla lukee Hylätty, tarkoittaa se sitä, ettei lausuntoa ole valitettavasti voitu kuvausteknisistä syistä antaa toimitetuista kuvista. Tarkemmat tiedot hylkäyksestä on toimitettu kuvaajalle sähköpostitse, jonka tulisi olla sinuun yhteydessä ja sopia tarvittaessa uusintakuvauksesta. Sovi kuvaajan kanssa uusien kuvien ottamisesta. Koiralle on automaattisesti luotu uusi lähete kyseiseen tutkimukseen eikä sinun tarvitse tilata uutta lähetettä.  

Yleisellä tasolla sairauksien seulonta tarkoittaa jonkun tahon järjestämää toimintaa, joka on suunnattu suurelle joukolle itseään terveinä pitäviä yksilöitä. Koirien jalostusterveyttä parantavien seulontatutkimusten tarkoituksena on löytää piileviä perinnöllisiä sairauksia ja näin ehkäistä niiden siirtymistä jälkeläisille. 

Seulontatutkimuksiksi valitaan parhaan mahdollisen tieteellisen tutkimuksen valossa menetelmä, joka on riittävän luotettava ja samalla sen saatavuus, turvallisuus ja kustannustehokkuus on otettu huomioon. Kaikissa seulontatutkimuksissa on siksi rajoitteensa. 

Jotta lausunnot olisivat vertailukelpoisia ja niistä olisi mahdollista koota tilastoitavissa olevaa dataa, annetaan lausunnot ennalta määriteltyjen asteikkojen mukaisesti. Lonkkaniveldysplasian lausumisessa noudatetaan FCI:n arvosteluasteikkoa ja kyynärniveldysplasian osalta IEWG:n asteikkoa. Selkälausunnot sekä kyynärnivelen inkongruenssia ja olkanivelen osteokondroosia koskevat lausunnot annetaan Kennelliiton määrittelemien arvosteluasteikkojen mukaisesti. 

Jalostustietojärjestelmässä näytetään ainoastaan lausuntojen asteet. Asteen kuvaus löytyy aina tutkimuskohtaisista arvosteluasteikoista – sanallisia lausuntoja ei anneta, vaan tulos on aina asteikon mukainen. Mahdolliset lausuntoon kirjatut lisätiedot (esimerkiksi nivelrikon aste) löytyvät pdf-muotoisesta lausuntodokumentista, joka on saatavilla koiranomistajan ja/tai tutkimuslähetteen tilaajan Omakoira-palvelusta lausunnon kirjaamisen jälkeen. 

Suomen Kennelliitossa annetaan lonkkaniveldysplasia-, kyynärniveldysplasia-, kyynärnivelen inkongruenssi-, olkanivelen osteokondroosi- ja selkälausuntoja. Luustokuvien lausujat löytyvät  täältä. Kaikilla lausujilla on vankka kokemus kuvien arvostelusta ja vakioidut lausuntokriteerit perustuvat kansainvälisiin tieteellisiin tutkimuksiin. 

Normaali lonkkamalja on syvä, kuppimainen malja, joka peittää yli puolet reisiluun päästä. Matala tai jopa laakea lonkkamalja puolestaan peittää pienemmän osan reisiluun päästä. Löysyys tarkoittaa lievimmillään, että reisiluun pään ja lonkkamaljan väliin jäävä nivelrako on leveä ja epäyhteneväinen eli lievästi löysä. Pahimmillaan löysä lonkka voi subluksoida/luksoida, mikä tarkoittaa, että reisiluun pää voi olla osittain tai kokonaan ulkona lonkkamaljasta. 

Ei, kaikki saman arvion saaneet lonkat eivät ole identtisiä. Rakenteen monimuotoisuus ja rotujen laaja kirjo aiheuttaa sen, että lonkkanivel ei ole kaikilla koirilla samannäköinen. Tämän lisäksi arvosteluasteikossa arvioidaan jokaisen asteen kohdalla useita erilaisia lonkkadysplasiaan liittyviä röntgenmuutoksia, ja siksi saman arvion saaneet lonkat voivat olla erinäköisiä. 

Nivelrikko mainitaan lausunnossa ylimääräisenä tietona asteikolla lievä – kohtalainen – vakava, silloin kun sitä nähdään. Jos mainintaa nivelrikosta ei ole, ei sitä kuvissa ole todettu, mutta on hyvä muistaa, että hyvin alkavat muutokset eivät aina röntgenkuvissa näy. Lonkkakuvat ja nivelrikko arvostellaan FCI:n arvosteluasteikon mukaisesti. Terveessä (A tai B) lonkassa ei määritelmän mukaisesti voi olla nivelrikkoa. Myöskään dysplastisessa lonkassa ei välttämättä ole kuvanottohetkellä nivelrikkoa ja lievässä dysplasiassa sitä ei aina kehity myöhemminkään. 

Kaikki Kennelliiton röntgentutkimuksista annetut lausunnot ovat jalostusta varten tehtävää luokittelua ennalta annettujen kriteerien perusteella. Pelkkä röntgenkuva ei koskaan kerro koiran kliinisestä voinnista; siihen tarvitaan aina eläinlääkärin tekemä tutkimus. Koira on hyvä tarvittaessa viedä esimerkiksi ortopediaan perehtyneen eläinlääkärin arvioitavaksi, jolloin mahdolliset jatkotutkimukset tai hoidot voidaan parhaiten määrittää. 

Kyllä voi. Esimerkiksi lievä lonkkaniveldysplasia ei välttämättä vaikuta mitenkään koiran vointiin koko sen elinikänä. Myös kyynärniveldysplasia voi olla oireeton tai oireita ei ole huomattu, vaikka sairaus on selkeästi röntgenkuvista todettavissa. Kuitenkin myös oireilevan koiran kohdalla röntgenmuutosten merkitys oireiluun on aina selvitettävä eläinlääkärin kliinisen tutkimuksen avulla ja mahdollisin jatkotutkimusmenetelmin. Lue tästä lisää tietoa koiran kivusta ja sen tunnistamisesta. Jalostusta varten otettavien luustokuvien tarkoituksena on estää perinnöllisten vikojen siirtymistä seuraaville sukupolville, riippumatta yksilön oireilusta tai taudinkuvasta. 

Koiran virallinen tutkimustulos on huonomman nivelen mukainen. BLUP-indeksien laskennassa molempien nivelien tulos otetaan kuitenkin huomioon. 

Kyllä, luustotutkimusohjeiden mukaisesti lausunnon antaja saa nähtäväkseen kaikki koirasta aiemmin Kennelliittoon toimitetut kuvat ja niistä annetut lausunnot. 

Olkanivelen osteokondroosiohjeen mukaisesti ”Tulkinnanvarainen” tarkoittaa hyvin lieviä tai epätyypillisiä muutoksia. Muutokset ovat samoja kuin arvosteluasteikon ”Todettu”-kohdassa kuvatut, eli olkaluun pään takapinnassa näkyy tasaantuma tai röntgenharva alue, mutta muutos on hyvin lievä tai muutokset ovat hyvin epätyypillisessä kohdassa. 

Kaikilla tutkimusmenetelmillä on omat rajoitteensa. Kennelliiton luustolausuntoihin otettavat röntgenkuvat ovat seulontatutkimuksiin hyväksi todettuja menetelmiä, jotka perustuvat kansainvälisiin vertaisarvioituihin tutkimuksiin. Röntgenkuva on kuitenkin aina kaksiulotteinen kuva kolmiulotteisesta kohteesta ja kyynärniveldysplasian ja olkanivelen osteokondroosin kohdalla suurimman varmuuden sairauden olemassaolosta voi saada vain tietokonetomografiatutkimuksella (TT), joka mahdollistaa nivelen komiulotteisen tarkastelun. TT-tutkimus ei kuitenkaan sovellu seulontatutkimusmenetelmäksi saatavuutensa ja hintansa vuoksi, mutta sitä voidaan käyttää varmentamaan tilanteita, joissa röntgenmuutokset ovat tulkinnanvaraisia tai kyseessä on rajatapaus tai nivelestä tarvitaan muuten lisätietoa. Jalostuksen kannalta tulkinnanvaraiset ja rajatapaukset katsotaan terveiksi. 

Osteokondroosi (OC) voi ilmentyä eri asteisena ja luussa oleva osteokondroosimuutos voi ajan myötä parantua, pysyä ennallaan tai johtaa rustopalan irtoamiseen (OCD). Sekä OC että OCD ovat saman sairauden eri ilmenemismuotoja ja koira voi periyttää niitä riippumatta sen omasta oirekuvasta. Koska rustomuutoksen tilanne ei ole nähtävissä TT-kuvauksessa, voi parantunut luumuutos antaa virheellisen tuloksen. Jotta TT-kuvaus antaa mahdollisimman luotettavan arvion osteokondroosin olemassaolosta, ja on siten sekä koiran että jalostuksen kannalta järkevää, on se suoritettava mahdollisimman lähellä (enintään 3 kk) aiemmin tehdystä seulontaröntgenkuvauksesta.  

Kuvassa A on normaali kyynärnivel, jossa keltaisella esitetty kohdat, joihin nivelrikkoa yleisimmin kehittyy. Kuvassa B on nivelrikkoinen (keltaiset nuolet) kyynärnivel.  

Mikäli tapaturma vaikuttaa lausunnon kohteena olevaan luuston osaan, otetaan se huomioon lausuntoa annettaessa. Tällöin lähetteen mukana tulee olla tapahtuman aikaiset röntgenkuvat ja sairaskertomus, joiden perusteella tilanne arvioidaan. Jos kyseistä niveltä ei voida tapaturman vuoksi arvioida, se jätetään lausumatta ja koiran tulos määräytyy vain toisen nivelen perusteella.  

Kerro kuvaavalle eläinlääkärille tapaturmasta. Tapaturman aikaiset röntgenkuvat ja sairaskertomukset tulee toimittaa Kennelliittoon viimeistään lausuntoa varten otettujen kuvien toimittamisen yhteydessä. Ne voidaan liittää kuvaavan eläinlääkärin toimesta tilaamallesi lähetteelle kuvien lähettämisen yhteydessä, jolloin tarvittavat tiedot tulevat suoraan Kennelliittoon. Voit myös itse lähettää koirasi tapaturmaan liittyvät röntgenkuvat ja sairaskertomukset lausuntolähetteen tilaamisen jälkeen sähköpostin liitteenä terveystulokset@kennelliitto.fi.

Normaalisti koiralla on selkärangassaan 27 ristiluuta edeltävää nikamaa: 7 kaulanikamaa, 13 rintanikamaa ja 7 lannenikamaa. Ristiluu koostuu kolmesta yhteen liittyneestä nikamasta. Nikamat lasketaan selkärangan kehityssuunnan mukaisesti päästä häntään päin. LTV-muutoksen kaksi alatyyppiä ovat lumbarisaatio ja sakralisaatio. Lumbarisaatiossa ristiluun ensimmäinen nikama muistuttaa rakenteeltaan täysin tai osittain lannenikamaa. Sakralisaatiossa puolestaan lannenikama muistuttaa rakenteeltaan täysin tai osittain ristinikamaa. Täydellisessä lumbarisaatiossa koiralla on siis 28 ristiluuta edeltävää nikamaa eli kahdeksan lannenikamaa (L8) ja täydellisessä sakralisaatiossa vain 26 ristiluuta edeltävää nikamaa eli kuusi lannenikamaa (L6). 

Tuloksessa näkyvä L tai S-merkintä tarkoittaa muutoksen suuntaa. Lumbarisaatio-tyyppisen muutoksen lievin muoto on jakaantunut ristiluun harjanne (väli ristiluun harjanteessa ristiluun 1. ja 2. nikaman välissä). Sakralisaation lievimmässä muodossa viimeinen lannenikama on normaalia lyhyempi ja se sijaitsee normaalia taaempana. 

Monilla roduilla muutoksen suunta on rotutyypillinen, esimerkiksi saksanpaimenkoirilla ja mäyräkoirilla se on lähes aina lumbarisaation suuntaan ja monilla pienillä terrieriroduilla taas suuntana on sakralisaatio. 

Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli ”lonkkavika”, (engl. hip dysplasia, HD) on koirien yleisin luuston ja nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkat ovat syntymähetkellä silmämääräisesti normaalit, mutta muutokset alkavat jo pennun ensimmäisten elinviikkojen aikana. 

Lonkkanivelten löysyys johtaa reisiluun pään ja lonkkamaljan riittämättömään kontaktiin. Alueelle kohdistuu epänormaalin suuri paine, joka on sitä suurempi mitä pienempi kontaktialue on. Tämä voi johtaa mikromurtumiin ja lonkkamaljan mataloitumiseen. Kasvuaikana lonkkien löysyys voi aiheuttaa mm. liikkumishaluttomuutta ja ontumista. 

Vanhemmalla koiralla oireet johtuvat usein nivelrikosta. Nivelrikon kehittymisen aikatauluun ja tyyppiin vaikuttavat rotukohtaiset ja yksilölliset erot. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Myös ympäristöllä (esimerkiksi ruokinnalla ja liikunnalla) on vaikutusta lonkkavian ilmenemiseen ja vaikeusasteeseen. 

Lonkkanivelen kasvuhäiriötä tavataan lähes kaikilla roduilla, mutta sen yleisyys vaihtelee roduittain. Oireet voidaan huomata pentuna 3–12 kuukauden iässä, jolloin kipu johtuu löysyyden aiheuttamasta nivelkapselin tulehduksesta tai luukalvon hermojen jännityksestä ja repeämisestä. Nuorilla koirilla oireina voivat olla takajalkojen ontuminen, ”pupuhyppely”, ylösnousuvaikeudet levon jälkeen, liikkumishaluttomuus ja naksahteleva ääni kävellessä. Oireet voivat alkaa äkillisesti ja omistaja voi liittää ne johonkin tapaturmaan. Oireet voivat vähentyä selvästi tai loppua kokonaan jopa useiksi vuosiksi, kun nivelen ympärille muodostuva sidekudos vähentää nivelen löysyyttä. 

Toinen oireilevien koirien ryhmä on aikuiset koirat, joiden oireiden syynä on nivelrikko. Vanhemmilla nivelrikkoisilla koirilla oireet voivat olla epämääräisiä ja oireilu laitetaankin usein vanhenemisen piikkiin. Tyypillisiä oireita ovat takajalkojen ontuminen ja jäykkyys liikkeessä. Lonkkavikainen koira yrittää viedä painoa pois takaosalta, mikä ilmenee kävellessä selkälinjan aaltoiluna ja lantion kiertymisenä. Tämä johtaa myös takaosan lihaskatoon ja etupään lihasten voimistumiseen. 

Lonkkanivelen kasvuhäiriön ja siitä johtuvan nivelrikon hoidossa on ruokinnalla keskeinen merkitys. Ylipaino pahentaa oireita ja pelkkä painon pudotus voi helpottaa koiran oloa. Erityyppisiä kipulääkkeitä sekä pistoksena tai suun kautta annettavia nivelnesteen ja nivelruston koostumusta parantavia aineita käytetään yleisesti, samoin fysioterapiaa. Sopiva liikunta pitää lihaksiston kunnossa ja nivelet liikkuvina. Kirurgisia hoitoja, kuten ennaltaehkäisevästi tehtävä lantion häpyluuliitoksen lämpöluudutus tai kivun poistamiseksi tehtävä lonkan tekonivelleikkaus, on myös olemassa. 

Koira, jolle on tehty kirurginen toimenpide lonkkanivelen kasvuhäiriön ennaltaehkäisemiseksi tai hoitamiseksi, ei voi saada seulontatutkimusasteikon mukaista lausuntoa vaan tuloksesi merkitään ”operoitu”. Kirurgisesti hoidettua koiraa ei saa käyttää jalostukseen ja se tulisi siirtää jalostuskieltoon. Koiralle voi pyytää myös Kennelliiton sairaan koiran epävirallista lausuntoa, jolloin tieto tehdystä operaatiosta saadaan koiran tietoihin julkiseen jalostustietojärjestelmään. 

Lonkkavian vastustamisohjelma perustuu lonkkien röntgenkuvaukseen. Lonkkanivelen kasvuhäiriön periytyvyys on kohtuullinen. Yksilön ilmiasuunkin eli lonkkakuvaukseen perustuva jalostusvalinta johtaa tuloksiin, jos valinta on systemaattista eikä lonkkavikaisia koiria käytetä. Jalostusarvoindeksien (BLUP-indeksit) avulla valinta on tehokkaampaa. Indeksissä otetaan huomioon koiran kaikkien tutkittujen sukulaisten taso ja poistetaan röntgentuloksiin vaikuttavien ympäristötekijöiden vaikutusta. Jalostusindeksejä lasketaan jo useille roduille sekä lonkka- että kyynärnivelistä. Indeksien laskemisen edellytyksenä on riittävä määrä kuvattuja koiria.  

Perinnöllistä lonkkanivelen kasvuhäiriötä voidaan joissakin tapauksissa koettaa hoitaa luuduttamalla lantiokehän alaosan häpyliitos hyvin varhain pentuna jo ennen 5 kuukauden ikää. Hoidolla pyritään siihen, että kasvun jatkuessa lantiokehän yläosassa lonkkamalja kääntyy asentoon, jossa se tukee reisiluun päätä paremmin lonkkamaljaan. Leikkaushoidon tarve ja hoidolla mahdollisesti saavutettava hyöty on arvioitava erityisen huolellisesti. Luotettavaa näyttöä hoidon tehosta ei toistaiseksi ole olemassa. 

Leikkauksen seurauksena lantiokehän läpimitta jää normaalia pienemmäksi. Narttujen osalta on huomioitava, että ne eivät leikkauksen seurauksena pysty synnyttämään normaalisti. Leikkaus myös estää lonkkanivelen kasvuhäiriön arvioinnin lonkkakuvista, eikä lämpöluudutusleikkauksella hoidetuista koirista ei anneta asteikon mukaista lausuntoa lonkkaniveldysplasian osalta, vaan koiran tulokseksi merkitään ”operoitu”, joka rinnastetaan asteikon huonoimpaan asteeseen eli E-lonkkaan. Koiralle voi pyytää Kennelliiton sairaan koiran epävirallista lausuntoa, jolloin tieto tehdystä operaatiosta saadaan koiran tietoihin julkiseen jalostustietojärjestelmään. Operoitu-tuloksen saanut koira asetetaan aina pysyvään jalostuskieltoon. 

Kyynärnivelen kasvuhäiriö eli kyynärniveldysplasia (engl. elbow dysplasia, ED) on yleisin isojen ja jättikokoisten koirien etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheuttaja.  Kyynärnivelen kasvuhäiriön eri muotoja ovat varislisäkkeen (processus coronoideus) sisemmän osan sairaus, olkaluun sisemmän nivelnastan (condylus medialis humeri) osteokondroosi ja kiinnittymätön kyynärpään uloke (processus anconaeus). Kyynärnivelen inkongruenssia (nivelpintojen epäyhdenmukaisuutta) pidetään tärkeänä syynä kaikkiin edellä mainittuihin kasvuhäiriöihin ja myös se lasketaan kyynärnivelen kasvuhäiriöksi. 

Kyynärnivelen kasvuhäiriön periytyminen on kvantitatiivista eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Kasvuhäiriön tyyppi vaihtelee eri roduilla, mikä viittaa siihen, että aiheuttajina ovat eri geenit. Kyynärnivelen kasvuhäiriö on yleisempää uroksilla, todennäköisesti urosten suuremman painon ja mahdollisesti myös hormonaalisten tekijöiden takia. Nykykäsityksen mukaan perinnöllisillä tekijöillä on suurin osuus kyynärnivelen kasvuhäiriön synnyssä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä. 

 Kaikissa kyynärnivelen kasvuhäiriöissä oireet alkavat keskimäärin 4–7 kuukauden iässä. Tyypillinen oire on ontuminen, joka voi pahentua rasituksessa tai olla voimakkainta levon jälkeen. Ontuminen voi olla jatkuvaa tai ajoittaista. Omistajan voi olla vaikea havaita koiran ontumista, jos kasvuhäiriö on molemminpuolinen. Toisinaan kasvuhäiriö on molemmissa kyynärnivelissä, vaikka koira ontuu vain toista jalkaa. Usein oireet huomataan vasta aikuisiällä ja silloin oireet johtuvat kasvuhäiriön seurauksena kehittyneestä nivelrikosta. Kiinnittymätön kyynärpään uloke ei välttämättä oireile nuorella koiralla ja se voi olla röntgenkuvauksen sivulöydös. 

Kasvuhäiriöiden ja niiden erilaisten kirurgisten hoitojen tehosta ja pitkäaikaisennusteesta ei ole olemassa kattavia tutkimuksia. Leikkaushoidon hyöty on epävarma, jos nivelessä on jo selvät nivelrikon merkit. Kaikkien kyynärnivelen kasvuhäiriöiden seurauksena on ainakin hoitamattomana yleensä nivelrikko. Leikattuunkin jalkaan kehittyy usein jonkin asteinen nivelrikko, mutta sen määrä voi olla vähäisempää ja se voi kehittyä myöhemmin kuin ilman leikkausta hoidetussa nivelessä. Kyynärnivelen nivelrikko invalidisoi koiraa yleensä pahemmin kuin esim. lonkkien nivelrikko, koska koiran painosta noin 60 % on etuosalla. Nivelrikon hoidossa tärkeitä ovat painon pudotus, fysioterapia, oikeanlainen liikunta ja tarvittaessa käytetään myös erityyppisiä kipulääkkeitä. Lisäksi voidaan käyttää nivelnesteen koostumusta parantavia lääkkeitä ja ravintolisiä. 

Kyynärnivelen inkongruenssi on yksi kyynärnivelen kasvuhäiriön ilmenemismuoto, kun taas kyynärniveldysplasia on laajempi termi, joka kattaa useita erilaisia kyynärnivelen kehityshäiriöitä. Kyynärnivelen inkongruenssilausuntoja annetaan pääasiallisesti niille matalaraajaisille roduille, joille perinteinen kyynärniveldysplasialausunto ei sellaisenaan sovellu. 

Kondrodysplastisilla eli matalaraajaisilla koiraroduilla on perinnöllinen luiden kasvuhäiriö, joka aiheuttaa jalkojen luiden pituuskasvun häiriintymisen jo sikiöaikana, ja näillä roduilla on tyypillisesti lyhyet raajat ja pitkähkö matala runko. Tyyppirotu on mäyräkoira, muita tähän ryhmään kuuluvia rotuja ovat mm. kiinanpalatsikoira, corgit, länsigöötanmaanpystykorva, skyenterrieri ja havannankoira.  Varsin erilaisia rotuja, mutta kaikkia yhdistää sama lyhytjalkaisuuden aiheuttava mutaatio. 

Luiden pituuskasvu tapahtuu rustoisten kasvulevyjen kohdalla. Pituuskasvu loppuu, kun kasvulevyt ovat luutuneet kiinni.  Kaikilla kondrodystrofisten rotujen koirilla raajojen luut ovat lyhyemmät ja paksummat ja myös normaalia käyremmät, mutta toisinaan kyynärluun kasvulinja sulkeutuu liian aikaisin ja värttinäluun jatkaessa kasvuaan luiden mittasuhteet muuttuvat epänormaaleiksi. Seurauksena voi olla kyynärluun epäyhdenmukaisuus (inkongruenssi), kun ”liian pitkä” värttinäluu muodostaa portaan nivelpintaan tai värttinäluusta tulee liioitellun käyrä. Joskus värttinäluun yläpää menee osittain sijoiltaan. Joillain koirilla häiriö näkyy tassujen kiertymisenä ulospäin ja ranteiden taipumisena sisäänpäin.  

Kondrodystrofisilla roduilla taipumus kasvulinjan liian aikaiseen sulkeutumiseen on perinnöllinen ja siksi sitä voidaan vastustaa jalostusvalinnoilla. 

Osteokondroosi (OC) on kasvuhäiriö, jossa ruston alainen luutuminen epäonnistuu, ja tämä aiheuttaa kyseiseen kohtaan rustovaurion. Joskus epäonnistunut luutuminen johtaa luukystan muodostumiseen (koiralla harvinaisempaa) ja tulehdusreaktioon nivelessä. Osteocondrosis dissecans (OCD) on tila, jossa irronnut rustopala havaitaan esimerkiksi röntgenkuvasta tai tähystyksessä. Osteokondroosi on koirilla yleisintä olkanivelessä, mutta se voi esiintyä melkein missä nivelessä tahansa, kuten kinner-, polvi- ja kyynärnivelessä, ja lisäksi selkänikamassa. Olkanivelen osteokondroosimuutos sijaitsee olkaluunpään takaosassa. 

Koiralla voi olla osteokondroosimuutoksia yhdessä tai useammassa nivelessä, mutta kaikki muutokset eivät aiheuta koiralle oireita. Osteokondroosi voi esiintyä myös yhtä aikaa kyynär- ja lonkkanivelen kasvuhäiriön kanssa. 

Röntgenkuvissa osteokondroosi näkyy röntgenharvana kuoppana tai tasaantumana, jonka alla luun tiiviys on yleensä paikalisesti lisääntynyt. 

Osteokondroosin oireena on yleensä epämääräinen ontuma 3–9 kuukauden iässä, tai ainakin ennen vuoden ikää. Välillä ontumaa voi olla vaikea huomata, etenkin jos se on lievä tai molemmissa jaloissa. Jotkut koirat alkavat oireilla vasta aikuisiässä. Lievä olkanivelen osteokondroosi on usein oireeton.  

Nuorena, 4–5 kuukauden iässä alkaneet oireet ja vakavat muutokset oireiden alkaessa ja koiran suuri koko huonontavat ennustetta. Varhainen havaitseminen ja hoito antaa yleensä paremman ennusteen ja hidastaa nivelrikon kehittymistä. Pahimmassa tapauksessa kehittyy vakava nivelrikko ja/tai hauisjänteen tulehdus. 

Olkanivelen osteokondroosin hoito suunnitellaan yksilöllisesti. Hoitosuunnitelmaan vaikuttavat mm. koiran koko, oireiden vakavuus ja oireiden alkamisikä. Oireettomille tai lieväoireisille kevytrakenteisille koirille voi sopia konservatiivinen hoito – painonhallinta ja rajoitettu liikunta ja lääkkeellinen hoito, kun taas varsinkin raskasrakenteisemmille koirille kirurginen hoito on erittäin suositeltavaa. Vanhemmilla koirille nivelrikkoa hoidetaan konservatiivisesti. 

Osteokondroosi on monigeeninen perinnöllinen sairaus, jonka puhkeamiseen vaikuttaa geenien lisäksi monia tekijöitä (nopea kasvu, liiallinen ruokinta ja ylipaino, fyysinen trauma, verenkiertohäiriö ja hormonaaliset tekijät), jotka eivät kuitenkaan koskaan yksinään aiheuta osteokondroosia. Ruokinnalla ja pennun mahdollisella ylipainolla on merkitystä kliinisen sairauden kehittymisessä. Osteokondroosille on esitetty periytymisasteita välillä 0,25–0,40, joten systemaattisilla jalostusvalinnoilla voidaan vähentää sen esiintymistä rodussa. Koiraa, jolla on todettu osteokondroosi missä nivelessä tahansa, ei tule käyttää jalostukseen. On hyvä muistaa, että myös oireeton koira voi periyttää osteokondroosia aiheuttavia geenejä jälkeläisilleen.  

Koira, joka on operoitu olkanivelen osteokondroosin vuoksi tai saa seulontatutkimuksessa tuloksen ”Todettu”, asetetaan Kennelliiton Koirarekisteriohjeen mukaisesti pysyvään jalostuskieltoon. 

Spondylosis deformans eli spondyloosi on selkärangan rappeumasairaus, jossa selkänikamien rajoille muodostuu luupiikkejä ja/tai -siltoja. Joillain roduilla, erityisesti boksereilla, rappeumaa voidaan todeta jo nuorilla koirilla. Tällöin puhutaan perinnöllisestä eli primaarisesta spondyloosista. Spondyloosia kehittyy kuitenkin usein myös normaalin ikääntymisen myötä. Tällöin kyse on sekundaarisesta spondyloosista. 

Seulontatutkimuksissa kartoitetaan nimenomaan primaarista spondyloosia, sillä sitä voidaan vastustaa jalostusvalinnoilla. Spondyloosin seulontatutkimuksissa huomioidaan rinta- ja lannerangan sivukuvat, sillä primaarisen spondyloosin muutokset ovat tyypillisesti nähtävissä rintarangan loppuosassa ja lannerangan sekä ristiselän alueella.  

Arvostelussa käytettävä asteikko: 

Lausunnossa otetaan huomioon kaikki rintanikamat (1–13) sekä lannenikamat (1–7) ja ristiluu. 
 
Tätä asteikkoa noudatetaan koiran viidenteen ikävuoteen saakka. Tämän jälkeen arvostelussa otetaan huomioon koiran ikä siten, että 5–7-vuotiaalla koiralla jätetään huomioimatta yksi silloittuma ja 8-vuotiaalla tai vanhemmalla koiralla jätetään huomioimatta kaksi silloittumaa. Kuitenkin jos vanhallakin koiralla on silloittumaa, ei se voi saada SP0-lausuntoa. 

Spondyloosilausuntoa varten koiran tulee olla kuvaushetkellä vähintään 2-vuotias. Siinä iässä ikääntymismuutoksia ei vielä ole, mutta perinnölliset muutokset ovat ehtineet muodostua. Vanhalle koiralle sallitaan arvosteluohjeen mukaisesti hieman enemmän muutoksia kuin saman lausunnon saavalle nuorelle koiralle, mutta eri-ikäisten koirien lausuntoja on vaikea verrata suoraan, koska ikääntymismuutosten osuutta on hankalaa arvioida. Kuitenkin kannattaa muistaa, että spondyloosi on etenevä sairaus, joten puhdas selkä tai vain lievät muutokset vanhemmalla koiralla ovat jalostuksen kannalta arvokas löydös. 

Spondyloosia pidettiin pitkään koiralle merkityksettömänä oireettomana ikääntymismuutoksena. On kuitenkin havaittu, että selkärankaan muodostuneet luupiikit ja silloittumat voivat aiheuttaa koiralle vaihtelevan asteisia oireita kuten jäykkyyttä, ontumista, epämääräisiä selkäkipuja ja hyppäämishaluttomuutta. Kehittymässä olevat luupiikit voivat murtua tai hangata toisiaan aiheuttaen tulehduskipua alueella – toisinaan paikalliset oireet helpottavat, kun luutuminen etenee täydeksi sillaksi. Ventraalinen eli nikamien alapuolelle muodostuva siltamuodostus jäykistää selkää rasittaen viereisiä nikamavälejä. Harvinaisempi lateraalinen eli nikamien sivuille muodostuva spondyloosi voi painaa hermojuuria ja aiheuttaa koiralle rajujakin oireita, kuten virtsan ja ulosteen pidätyskyvyttömyyttä tai halvausoireita. Tällaisen tilanteen diagnosointi vaatii useimmiten röntgenkuvauksen lisäksi tietokonetomografian (CT) tai magneettikuvauksen (MRI). Spondyloosia sairastavien koirien oireilu vaihtelee voimakkaasti yksilöittäin ja jopa vaikeaa spondyloosia sairastava koira voi olla täysin oireeton tai oireita voi olla vaikea havaita, joten röntgenseulonta on jalostuksellisesti tärkeää. 

Kennelliiton Koirarekisteriohjeen mukaisesti tuloksen SP4 eli vaikeimman asteen saanut koira asetetaan jalostuskieltoon. Boksereilla on nykyisin käytössä jalostusindeksi, jota voidaan käyttää apuna jalostusvalinnoissa, mutta muilla roduilla primaari spondyloosi on onneksi harvinaisempaa ja jalostusvalinnoissa sen huomioiminen on helpompaa. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kaikki spondyloosimuutokset eivät ole perinnöllisiä. Spondyloosia oireilevaa koiraa ei tule kuitenkaan koskaan käyttää jalostukseen, vaikka sen saama tulos olisikin muu kuin SP4.  Oireettomat SP1–SP3-tuloksen saaneet koirat suositellaan yhdistettäväksi SP0-tuloksen saaneeseen koiraan. Tällaisten yhdistelmien jälkeläisiä suositellaan kuvattavaksi. 
 
On myös tärkeää muistaa, että selkänikamissa voi olla paljon muitakin sairauksia kuin spondyloosi, joten spondyloosipuhdas (SP0) selkä ei aina ole sama kuin terve selkä. Välimuotoiset nikamat erityisesti lannerangan lopun ja ristiselän välissä (L7–S) ovat melko yleisiä ja altistavat ristiselän kivuille tai toimintahäiriöille usein jopa enemmän kuin spondyloosi. 

Välimuotoisella lanne-ristinikamalla (lumbosacral transitional vertebra , LTV) tarkoitetaan nikamaa, jossa on sekä lanne- että ristinikaman piirteitä.  Se on yleinen synnynnäinen ja perinnöllinen nikamaepämuodostuma, jonka periytymismekanismia ei vielä tarkkaan tunneta. Välimuotoinen nikama voi olla viimeinen lannenikama (L7), jolloin puhutaan sakralisaatiosta tai ensimmäinen ristiluun nikama (S1), jolloin puhutaan lumbarisaatiosta.

Muutos voi olla symmetrinen eli samanlainen oikealla ja vasemmalla puolella tai epäsymmetrinen, jolloin selällään otetussa röntgenkuvassa nähdään puoliero. Jos lumbarisaatio tai sakralisaatio on täydellinen (LTV4), koiralla on joko kahdeksan (L8) tai kuusi (L6) lannenikamaa. LTV-diagnoosiin tarvitaan rinta- ja lannerangan sivukuvat ja ristiluun selällään otettu kuva, joka voi olla myös lonkkakuva.  

LTV altistaa lanne-ristiluuliitosalueen varhaiselle rappeutumiselle, minkä seurauksia voivat olla takaselän kivut ja pahimmassa tapauksessa takajalkojen halvausoireet. Hoitona käytetään lepoa ja kipulääkkeitä ja vakavimmissa tapauksissa leikkaushoitoa. Kotikoirina sairastuneet koirat pärjäävät usein melko hyvin, mutta ennuste paluusta harrastus- tai työkoiraksi on epävarma. LTV muutosten on todettu voivan altistaa myös lonkkanivelen kasvuhäiriön kehittymiselle. 

LTV:tä esiintyy useilla koiraroduilla. Muutosten yleisyys vaihtelee kuitenkin roduittain ja monista roduista tätä tietoa ei ole vielä saatavilla.  

LTV on synnynnäinen muutos, ja siksi lausunnon voi saada jo kuvaushetkellä 12 kuukautta täyttänyt koira. Koska kyseessä on synnynnäisten muutosten seulonta, voi lausunnon saada vain kerran. 

Arvostelussa käytetty asteikko: 

Arvostelun perusteet ja kuvaesimerkit eri asteista löydät tästä. OIKEA LINKKI??

Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta suosittelee jättämään oireilevat koirat pois jalostuksesta. Kaikkia oireettomia koiria voi käyttää, mutta LTV1–LTV4-tuloksen saaneet koirat suositellaan yhdistämään vain LTV0-koirien kanssa. Tällaisten yhdistelmien jälkeläisiä suositellaan kuvattavaksi, jotta LTV-muutosten periytymisestä ja merkityksestä saadaan lisää tietoa. 

Selkärangan nikamien epämuodostumia (vertebral anomaly, VA) esiintyy useilla koiraroduilla. Niin sanotuilla “korkkiruuvihäntäisillä” roduilla (bostoninterrieri, englanninbulldoggi ja ranskanbulldoggi) saattaa lähes koko selkäranka olla epämuotoinen. Näillä koirilla yleisimpiä nikaman kehityshäiriöitä ovat erimuotoiset puolinikamat (hemivertebra) ja perhosnikamat (nikama, joka selällään otetussa kuvassa muistuttaa muodoltaan perhosta). Spina bifida (selkärankahalkio) on tila, jossa nikaman katto ei ole sikiönkehityksen aikana sulkeutunut ja selkäydin tai sen kalvot ovat ilman nikaman luista suojaa. Myös häntä ja ristiluu ovat em. roduilla muodostuneet epämuodostuneista nikamista, minkä takia häntä on epämuodostunut, hyvin lyhyt ja jäykkä. Kipuja tai neurologisia ongelmia esiintyy, jos epämuodostuneet nikamat painavat selkäydintä. Tällainen selkä on myös normaalia alttiimpi tapaturmille. Hännän epämuodostumat voivat aiheuttaa virheasennon, joka voi johtaa ulostamisvaikeuksiin tai ihovaurioihin. On todennäköistä, että kaikilla em. tyyppisillä koirilla esiintyy epämuodostuneita nikamia, mutta niiden määrä ja muoto vaihtelevat eri yksilöillä. 

Puolinikamat liittyvät DVL2-mutaatioon, joka aiheuttaa mm. korkkiruuvihännän, mutta puolinikamien määrään vaikuttavat myös muut vielä tuntemattomat geenit.  

Muilla roduilla yleisimpiä epänormaaleja nikamia ovat viimeisen rinta- ja ensimmäisen lannenikaman välimuotoiset nikamat, ja myös viimeinen kaulanikama voi olla välimuotoinen. Lisäksi nähdään puolinikamia, yhteen kasvaneita nikamia (blokkinikamat) ja muuten muodoltaan poikkeavia nikamia. 

Nikamien epämuodostumista voi saada lausunnon 12 kuukautta täyttänyt koira. Koska kyseessä on synnynnäisten muutosten seulonta, voi lausunnon saada vain kerran. Arvostelussa käytetty asteikko: 

Joillakin koirilla voi olla nikamissa hyvin lieviä poikkeamia normaalista. Tällöin koira saa tuloksen VA0 (normaali), mutta lausunnon lisätietoihin merkitään VA-rajatapaus. Myös tällaisten muutosten lukumäärä näkyy koiran tiedoissa jalostustietojärjestelmässä. Yleisin tällainen muutos on lievä viimeisen rintanikaman vaillinaisesti kehittynyt kylkiluupari. Jos muutos ei kuitenkaan ole lievä tai koiralla todetaan myös muita nikamaepämuotoisuuksia, ei koira tällöin voi saada tulosta VA0. 

IDD eli välilevysairaus (intervertebral disc disease, käytetään myös lyhennettä IVDD) tarkoittaa välilevyjen varhaista rappeutumista. Rappeutuneet välilevyt ovat alttiita vaurioille, ja seurauksena voi olla välilevytyrä. Välilevysairaus on yleisnimitys selkänikamien välilevytyrän aiheuttamille kipu- ja halvausoireille. 

Pitkälle rappeutuneet välilevyt voivat kalkkeutua, jolloin kalkkeumat voidaan havaita röntgenkuvista. IDD:n arvostelussa huomioidaan röntgenkuvissa nähtävien kalkkeutuneiden välilevyjen määrä.  

Kalkkeutumistaipumuksella on perinnöllinen tausta, mikä on osoitettu jo useissa tutkimuksissa. Kalkkeutuneiden välilevyjen määrän on todettu olevan yhteydessä koiran riskiin sairastua myöhemmin välilevytyrään. Mitä enemmän kalkkeutuneita välilevyjä koiralla on, sitä suurempi on sairastumisriski. Koirista, joilla ei ole lainkaan kalkkeutuneita välilevyjä, vain harvat sairastuvat ja oireet ovat lievempiä verrattuna sairastuneisiin koiriin, joiden röntgenkuvissa on nähtävissä useita kalkkeutumia.  

Pienet ja vain vähän kalkkeutuneet välilevyt eivät näy röntgenkuvassa. Röntgenseulonta on silti kustannustehokkain tapa vastustaa välilevysairautta jalostuksen avulla ja ne kalkkeumat, jotka kuvissa näkyvät, ennustavat hyvin koiran riskiä saada oireita. 

Koirilla tunnetaan kaksi FGF4-retrogeeniä, jotka vaikuttavat lyhentävästi raajojen pituuteen. Toinen sijaitsee kromosomissa 18 ja se on ns. rotua määrittävä mutaatio (kondrodysplasia), ja sen yleisesti käytetty nimi on CDPA. Mutaation suhteen homotsygooteilla koiraroduilla on raajojen pitkien luiden kasvuhäiriön aiheuttama tyypillinen pitkänomainen ulkomuoto ja lyhyet ja käyrät raajat. Näitä koirarotuja ovat esimerkiksi mäyräkoirat, kiinanpalatsikoira, welsh corgi, havannankoira, coton de tuléar ja skyenterrieri. 

Aikaisemmin luultiin, että nimenomaan CDPA-mutaatioon liittyy taipumus selkänikamien välilevyjen varhaiseen rappeutumiseen. Nykyisin tiedetään, että normaalia lyhyempiin raajoihin ja varhaiseen välilevyjen rappeutumiseen eli kondrodystrofiaan liittyy kuitenkin toinen, kromosomissa 12 sijaitseva FGF4-retrogeeni, joka tunnetaan yleisimmin nimellä CDDY. CDDY-mutaatio on yleinen useimmilla mäyräkoiratyypin koirilla, mutta sitä tavataan myös monilla muilla pieni- ja keskikokoisilla roduilla. 

Kennelliitosta on mahdollista saada lausunto kalkkeutuneista välilevyistä vain tietyille kondrodystrofisille roduille, joilla esiintyy välilevysairautta. Lisäksi lausunto on mahdollista saada roduille, joilla esiintyy välilevyjen varhaisen rappeutumisen riskiä lisäävää CDDY-geeniä siinä määrin, että sairauden vastustaminen röntgenseulonnan avulla on perusteltua. Rodut, joille IDD-lausuntoja annetaan, on määritelty erillisessä IDD-lausuntoja saavien rotujen listassa (Selkäohjeen lista 1 – kondrodystrofiset rodut ja rodut, joilla esiintyy välilevysairautta). 

Joillain roduilla IDD-lausunto sisältyy aina selkälausuntoon, kun lausunto tilataan yli 2-vuotiaana kuvattavalle koiralle. Näistä roduista useimmilla CDDY-geeni on fiksoitunut, eli se löytyy lähes kaikilta rodun yksilöiltä, jolloin jalostusvalinta pelkän geenitestauksen avulla ei ole mahdollista. IDD-lausuntomenettelyä uudistetaan myös syksyllä 2026 siten, että joidenkin rotujen osalta omistaja voi niin halutessaan tilata koiralle myös IDD-lausunnon, mutta se ei sisälly lausuntoon automaattisesti. Näillä roduilla CDDY-geeni ei ole fiksoitunut, mutta sitä esiintyy kuitenkin siinä määrin, että välilevykalkkeumien varalta tehtävä röntgenseulonta voi olla hyödyllinen. Jos rodussa on riittävästi yksilöitä, joilla ei ole CDDY-geeniä eli niiden CDDY-geenitestin tulos on N/N, voidaan jalostusvalinnoissa hyödyntää röntgenseulonnan sijasta ensisijaisesti geenitestituloksia. 

Röntgenkuvauksiin perustuvaa kalkkeutumien kartoittamiseksi tehtävää röntgenseulontaa on tutkittu eniten mäyräkoirilla. Seulontamenetelmä on ollut rodulla käytössä 2000-luvun alusta alkaen. Seulontaa on laajennettu Suomessa myös muihin rotuihin vuodesta 2013 alkaen. Tällä hetkellä IDD-seulontaa tehdään mäyräkoirille myös ainakin Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Norjassa ja Tanskassa IDD-lausuntoja annetaan mäyräkoirien lisäksi myös coton de tuléareille. 

Kalkkeutuneet välilevyt näkyvät röntgenkuvissa, mikä mahdollistaa sairauden vastustamisen röntgenseulonnan avulla. Tutkimusten mukaan röntgenkuvissa näkyvät kalkkeumat ovat havaittavissa kahteen ikävuoteen mennessä. Osa kalkkeumista voi myöhemmin kadota, minkä vuoksi röntgenkuvauksen suositeltu ikä on 24–48 kuukautta. 

Jalostuksessa tulisi suosia koiria, joilla on mahdollisimman vähän kalkkeutuneita välilevyjä. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on myös havaittu, että CDDY-mutaation suhteen heterotsygooteilla (N/CDDY) koirilla on selvästi vähemmän kalkkeutumia kuin homotsygooteilla (CDDY/CDDY). Koirilla, joilla ei ole tätä mutaatiota (N/N), kalkkeutuneet välilevyt ovat hyvin harvinaisia.  

Roduissa, joissa CDDY-geeniä esiintyy, jalostuksessa kannattaa suosia koiria, joilla ei ole mutaatiota eli niiden tulos on CDDY-geenin osalta N/N. Joissain roduissa geeni on kuitenkin fiksoitunut, toisin sanoen CDDY-vapaita koiria on hyvin vähän tai ei lainkaan. Silloin jalostusvalinta pelkän geenitestin avulla ei ole mahdollista ja jalostuksessa tulee hyödyntää myös välilevykalkkeutumien varalta tehtäviä röntgenkuvauksia ja niistä saatuja tuloksia. Näissäkin roduissa geenitestaus on tärkeää mutaation suhteen heterotsygoottien koirien löytämiseksi. 

Välilevytyrän oireet voivat vaihdella muutaman päivän kestävistä selkäkivuista täydelliseen takajalkojen halvaantumiseen. Jos välilevytyrä sijaitsee kaularangan alueella, oireina ovat voimakas kaulan alueen kipu ja joskus etu- ja takajalkojen halvausoireet. Välilevytyrä voi puhjeta missä iässä tahansa, mutta sitä todetaan yleisimmin keski-ikäisillä koirilla. Tutkimukset ovat osoittaneet, että mäyräkoirilla tyypillinen sairastumisikä on 4–5 vuotta, ja ranskanbulldoggeilla oireet ilmenevät usein tätäkin nuorempana. 

Osalla koirista oireita esiintyy vain kerran, mutta toisilla ne uusiutuvat. Usein selkäkivut, kuten liikkumis- tai hyppäämishaluttomuus, edeltävät halvausoireita, minkä vuoksi myös lieviin oireisiin on syytä suhtautua vakavasti. Selkäkivut voidaan joskus sekoittaa myös mahakipuihin. 

Lieviä oireita hoidetaan levolla ja tarvittaessa kipulääkkeillä. Toistuvien tai jatkuvien kipujen sekä halvausoireiden suositeltu hoito on leikkaus, jossa selkäydintä painava tyräytynyt välilevymateriaali poistetaan. Välilevytyrän ennuste on useimmiten hyvä, mutta vakavasta halvauksesta toipuminen voi kestää pitkään. 

IDD:stä voi saada lausunnon 24 kuukautta täyttänyt koira. Lausunto on mahdollista saada vain tietyille matalaraajaisille roduille ja roduille, joilla CDDY-geeniä esiintyy niin paljon, että röntgenseulonta on perusteltua. IDD-lausunnon voi saada vain kerran. 

Arvostelussa käytetty asteikko: 

Tutkimuksissa on osoitettu, että suurin osa röntgenkuvissa näkyvistä välilevykalkkeutumista on havaittavissa 24 kuukauden iässä. Siksi koiran tulee olla kuvaushetkellä vähintään 24 kuukauden ikäinen. Suositeltu yläikäraja kuvaukselle on 48 kuukautta, sillä osa kuvissa nähtävistä kalkkeutumista saattaa myöhemmin kadota. 

Tutkimuksissa on myös huomattu, ettei yläikärajoilla välttämättä ole niin suurta merkitystä, mutta halvaantuneiden ja leikattujen koirien populaatiossa yli 8-vuotiailla koirilla on kuitenkin tilastollisesti merkitsevästi vähemmän kalkkeutumia kuin nuoremmilla. Tämä viittaa siihen, että koirien kuvaaminen yli 8-vuotiaana ei anna todellista kuvaa kalkkeutumien lukumäärästä.