Koiranjalostuksesta on julkaistu uusi suomalainen tietokirja

 |  Jalostus

Koiranjalostus – perinnöllisyys ja koiranjalostuksen perusteet on kattava tietopaketti genetiikasta. Teoksen ovat kirjoittaneet Suomen Kennelliiton jalostusasiantuntija, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, jalostusagronomi Katariina Mäki sekä filosofian maisteri, kemisti Salme Mujunen.

Mitä minun pitäisi tietää, jos aion teettää koirallani pennut? Tähän kysymykseen vastaa helmikuun lopulla julkaistu teos Koiranjalostus – perinnöllisyys ja koiranjalostuksen perusteet (Koirataito SM). Edellinen suomeksi kirjoitettu tietokirja koiranjalostuksesta oli vuonna 1957 ilmestynyt Lauri Vuolasvirran Koiranjalostuksen opas.

Jalostus määritellään kirjassa eläinjoukon periytyvien ominaisuuksien parantamiseksi tai hyvien ominaisuuksien ylläpitämiseksi.  Vaikka kirjassa käytetään koiraesimerkkejä, voi sen oppeja soveltaa myös muihin eläinlajeihin. Kaikista kotieläimistä koiran perinnöllinen vaihtelu – ja näin myös jalostuksen mahdollisuudet – on kuitenkin laajan rotukirjon vuoksi suurinta.

Suomen Kennelliiton jalostusasiantuntijana vuodesta 2012 työskennellyt Katariina Mäki alkoi jo kymmenisen vuotta sitten koota ja päivittää artikkelitekstejä kirjaa varten. Salme Mujunen puolestaan on tehnyt jo useita tietokirjoja koirasta, ja hänellä oli osaamista myös havainnollistusten piirtämisestä, valokuvaamisesta, taittamisesta sekä kirjojen kustantamisesta. Pitkän tauon jälkeen kirjaa työstettiin aktiivisesti runsaan vuoden ajan.

– Olen kirjoittanut vuosien varrella lukuisia artikkeleita jalostuksesta, ja tuntui järkevältä koota tämä tieto yhteen paikkaan kirjan muotoon. Suomalaista ajantasaista kirjaa koiranjalostuksesta ei aiemmin ole ollut, ja viimeisin käännöskirjakin on 1990-luvulta. Sen painos on kuitenkin ollut loppu jo vuosia, Mäki kertoo teoksen tarpeesta. 

Jalostuksesta voit lukea sivuillamme täältä.

Valtaosa ominaisuuksista periytyy – näkyivät ne tai eivät

Mäki muistuttaa, että vaikka koiria ei haluaisi jalostaa mikään tietty päämäärä mielessään, ihminen tekee aina tulevien pentujen hyvinvointiin vaikuttavia valintoja, kun päättää astuttaa koiransa. Mäki toivookin kirjan saavan lukijan innostumaan genetiikasta.

– On kiehtovaa, kuinka täsmällisesti keho geenien säätelemänä kehittyy ja toimii. Koirien ominaisuuksista suurin osa on periytyviä ja sen vuoksi niihin voidaan myös vaikuttaa jalostuksen avulla. Paras jalostusmenetelmä riippuu periytymistavasta. Lähes kaikkia ominaisuuksia pystytään jalostamaan menestyksekkäästi – kunhan valitaan oikeat keinot.

Kaikkien geenimuotojen vaikutus ei näy koirasta päällepäin. Lisäksi suurin osa koirien ominaisuuksista periytyy hyvin monen geenin säätelemänä, jolloin yksittäisen geenin merkitys on vähäinen ja kyse on enemmänkin ominaisuutta lisäävien ja toisaalta vähentävien geenimuotojen lukumäärästä.

Kirjassa käsitellään koirien geenitestien nopeaa kehitystä osin kriittisestikin. Geenitesteistä on tällä hetkellä apua lähinnä yhden geenin mukana periytyvien ominaisuuksien jalostuksessa.

– Kaikki geenitestit eivät ole käyttökelpoisia kaikille roduille. Monet niistä ovat kuitenkin verrattomia apuvälineitä. Jos sairaudelle on olemassa geenitesti, voidaan sen avulla estää sairaiden pentujen syntyminen ja kuitenkin samalla pitää myös kantajat jalostuksessa, jolloin ei tarpeettomasti supisteta rodun elinvoimaisuudelle keskeistä perinnöllistä vaihtelua, Mäki huomauttaa.

Rotujärjestö antaa jalostuksen tavoiteohjelmassa suosituksensa rodun jalostuskoirille tehtävistä geenitesteistä. Jotkut hyvin merkitykselliset testit voidaan ottaa mukaan myös rodun PEVISA-ohjelmaan, jolloin ne ovat pakollisia rekisteröitävien pentueiden vanhemmille. Silloin kyse on sairauksista, joilla on merkittävä vaikutus koirien terveyteen ja hyvinvointiin.

– Kantajia ei kannata karsia pois rodusta ainakaan nopealla tahdilla. Kaikilla yksilöillä – myös meillä ihmisillä – on geenivirheitä perimässä, eikä niiden kaikkien karsiminen pois ole mahdollista. Myös uusia geenivirheitä syntyy jokaisessa sukupolvessa. Kantajat tulee yhdistää geneettisesti normaalien koirien kanssa. Silloin voidaan välttää tilanne, jossa pentu perisi sairautta tai vikaa aiheuttavan geenivirheen sekä isältään että emältään.

Kirjassa käydään perusteellisesti läpi perinnöllisen vaihtelun merkitystä sekä keinoja sen säilyttämiseen ja lisäämiseen. Jos oman rodun sisältä ei löydy riittävästi jalostukseen sopivia koiria, voidaan selvittää roturisteytyksen mahdollisuutta.

Tavoitteena hyväluonteinen, terve ja elinvoimainen koira

Suomen Kennelliiton kasvattajasitoumuksen allekirjoittaneiden toimintaa ohjaavat kaikkia rotuja koskeva yleinen jalostusstrategia ja rotukohtaiset jalostuksen tavoiteohjelmat. Näillä pyritään luonteeltaan ongelmattomiin, terveisiin ja elinvoimaisiin koiriin.

Jalostuksen avulla on saatu lukuisia eri roduissa esiintyneitä vikoja ja sairauksia vähenemään. Kirja tarjoaa esimerkkejä ainakin epilepsiasta ja nivelvaivoista. Suomenpystykorvilla esiintyi 2000-luvun alussa epilepsiaa noin 5–6 prosentilla koirista. Omistajille tehtyjen kyselyjen ja sairaista koirista tulleiden ilmoitusten perusteella laskettavan ns. EPI-luvun avulla epilepsiaa sairastavien suomenpystykorvien osuus on laskenut 1–2 prosenttiin.

Lonkka- ja kyynärnivelen kasvuhäiriöt ovat koirien yleisimpiä perinnöllisiä tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Niitä esiintyy erityisesti jätti- ja suurikokoisilla roduilla, mutta erityisesti lonkkanivelen dysplasiaa voidaan tavata millä rodulla tahansa. Monella rodulla näiden röntgenkuvaukset ovat osa PEVISAa. Edistystä koirien lonkka- ja kyynärnivelten terveydessä on tapahtunut, sillä suomalaiskoirien nivelet ovat nykyisin useimmissa roduissa parempia kuin 1980- ja 1990-luvuilla syntyneillä.

Lonkissa eniten edistystä on tapahtunut bernhardinkoiralla, sileäkarvaisella colliella, newfoundlandinkoiralla, beauceronilla ja bordercolliella. Kun esimerkiksi vielä vuosina 1995–1999 syntyneillä beauceroneilla terveiden lonkkien osuus oli 51 prosenttia, vuosina 2010–2015 se oli jo 81 prosenttia. Bernhardinkoirilla terveiden lonkkien osuus nousi samojen ajanjaksojen välillä 27 prosentista 59 prosenttiin, ja matka toivottavasti jatkuu. Myös rodun tilanne kyynärnivelissä on kohentunut, samoin kuin erityisesti rottweilerin ja belgianpaimenkoiramuunnosten.

Lisätietoja:

Katariina Mäki
jalostusasiantuntija, Suomen Kennelliitto
katariina.makiatkennelliitto.fi
puh. 09 8873 0228

Lue lisää:

Mitä on jalostus?

Oikaisu 28.3. kello 16.15: Korjattu aiempi tieto, jonka mukaan kyseessä olisi ensimmäinen suomalainen tietokirja jalostuksesta ja muokattu otsikkoa. Toisin kuin jutussa aiemmin esitettiin, teos ei ole ensimmäinen suomalainen kirja koiranjalostuksesta. Ensimmäinen suomeksi kirjoitettu kirja aiheesta oli Lauri Vuolasvirran vuonna 1957 ilmestynyt Koiranjalostuksen opas. Lisäksi vuonna 1977 julkaistiin käännös Per-Erik Sundgrenin kirjasta Koiranjalostus.