Historia

Järjestäytyneen kenneltoiminnan katsotaan alkaneen Suomessa 11. toukokuuta 1889, jolloin Helsingissä kokoontuneet noin kaksikymmentä henkilöä perustivat ruotsin- ja suomenkielisen Finska Kennelklubben – Suomen Kennelklubin.

Kokouksessa valittiin johtokunta, joka valtuutettiin laatimaan yhdistykselle sääntöehdotus. Säännöt hyväksyttiin pienehköin muutoksin 28. syyskuuta ja senaatti vahvisti ne 31. lokakuuta 1889.

Vuotta myöhemmin jäsenmäärä oli kasvanut paristakymmenestä perustajajäsenestä 168:aan.

Suomalainen kenneltoiminta syntyi metsästyksen tarpeisiin ja aktiivisten metsästäjien toimesta. Järjestön tehtäväksi määriteltiin ”edistää parempaa koiranhoitoa maassa herättämällä yleisempää puhtaan koirarodun harrastamista ja levittämällä tietoa rotupuhtauden eduista”. Tehtäväksi sovittiin ”koiranäyttelyiden ja kenttäkilpailujen järjestäminen, kynologillisen kirjaston perustaminen, klubi-iltamien pitäminen, puhdasrotuisten siitoskoirien maahantuonti ja rotukirjan toimittaminen”.

Ensimmäinen koiranäyttely pidettiin Helsingin Kaartinmaneesissa vuonna 1891. Ensimmäinen, ajokoirille tarkoitettu metsästyskoe järjestettiin Turengissa vuonna 1893. Koiramme-lehti perustettiin 1896.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Kennelklubi toimi säästöliekillä ja koirien rekisteröinnit romahtivat. Myös vesikauhu harvensi koirakantaa. Suomen itsenäistymisen 1917 jälkeen kenneltoiminta laajeni ja monipuolistui pikkuhiljaa.

Vuonna 1927 Kennelklubi uusi sääntöjään ja hyväksyi jäsenikseen toisia yhdistyksiä. Kennelklubi valvoi niiden kokeita ja vahvisti niiden säännöt. Sama käytäntö on edelleenkin voimassa.

Kahdesta liitosta yhdeksi

Vuonna 1934 joukko aktiivisia koiraharrastajia perusti Hämeenlinnassa Kennelklubin rinnalle suomenkielisen Suomen Kennelliiton. Toisen koirajärjestön perustamisen takana oli perustajien yksimielisyys Kennelklubin sääntöjen jäykkyydestä ja vanhanaikaisuudesta. Taustalla olivat myös henkilöristiriidat, kielipoliittiset syyt ja Kennelklubin elitistisyys. Suomen Kennelliitto ohitti jäsenmäärällään Kenneklubin jo ennen toista maailmansotaa.

Toinen maailmansota vaikeutti pahoin kenneltoimintaa. Elintarvikepula vähensi koirien määrää ja sotatila rajoitti tai esti kokeiden ja näyttelyiden järjestämisen. Sodan päätyttyä tilanne parani hitaasti, sillä kaikesta oli pulaa. Ulkomailta olisi tarvittu uusia koiria, mutta valuuttasäännöstelyn vuoksi niiden tuonti kuten myös suomalaiskoirien vienti oli mahdollista vain lahjoituksina tai vaihtoina.

Finska Kennelklubben ja Suomen Kennelliitto sulautuivat yhdeksi organisaatioksi vuonna 1962.

Vuonna 2014 Suomen Kennelliitto juhli 125 vuotista historiaansa.

Tutustu Kennelliiton museokokoelmiin ainutlaatuisessa verkkomuseossa www.koiramuseo.fi