Sopimuksista, omistajuudesta yms.

Olen ostanut koiran ja nyt koiralla on todettu vika/sairaus x, onko myyjä korvausvelvollinen ja paljonko pitää korvata?
Olen luovuttanut koiran sijoitukseen, mutta vastaanottaja ei anna minun nähdä koiraa/kerro kuulumisia/ilmoita juoksuista. Voinko hakea koiran pois?
Koira puri minua/koiraani tai muuta tahoa. Onko koiran haltija tai omistaja korvausvelvollinen?
Minut on merkitty koiran omistajaksi Kennelliiton omistajarekisteriin. Eikö tämä ole todiste siitä, että minä olen koiran omistaja? Minulla on omistajatodistuskin.
Voitteko vahvistaa tai antaa kirjallisen lausunnon siitä, kuka omistaa koiran nimeltä XX/jonka rekisterinumero on yyyyyyy?
Olen saanut Kennelliiton kurinpitolautakunnalta kohtuuttoman seuraamuksen. Miten saan asian uudelleen kurinpitolautakunnan käsiteltäväksi?
Yhdistyksessämme X , jonka jäsen olen, on toimittu seuraavanlaisesti/tehty liitteenä oleva päätös. Voisitko kertoa, onko toiminta/päätös lainmukainen?
Olen Kennelliiton jäsen ja hakenut Kennelliiton jäsenyhdistyksenä toimivan koirakerhon Y jäsenyyttä, mutta minua ei ole otettu jäseneksi. Voiko Kennelliitto vaikuttaa asiaan?
Naapurissa pidetään koiria huonosti/harjoitetaan pentutehtailua. Voisiko Kennelliitto tehdä asialle jotain?
Olen tehnyt koirasta oheisen sopimuksen. Onko sopimus laillinen/pätevä/kohtuullinen?
Olen myynyt koiran ja sittemmin todennut, että uusi koti ei sovi koiralle. Miten saan koiran takaisin itselleni ja kaupan purettua?/Olen ostanut koiran ja haluan palauttaa sen kasvattajalle, mitä teen?

Olen ostanut koiran ja nyt koiralla on todettu vika/sairaus x, onko myyjä korvausvelvollinen ja paljonko pitää korvata?

Kennelliitolla ei ole toimivaltaa ratkaista sopimusosapuolten välisiä korvauskysymyksiä korvausvelvollisuuden olemassaolon tai korvauksen määrän osalta. Vain tuomioistuin voi ratkaista sopimusriidan siten, että päätös velvoittaa osapuolia. Mikäli koiran myyjä katsotaan elinkeinonharjoittajaksi (myyjällä on ollut kolmen edellisen vuoden aikana yksi pentue/vuosi tai kaksi tai useampi pentue samana vuonna) ja ostajana on kuluttaja, voidaan asiaa myös käsitellä kuluttajariitalautakunnassa korvauskysymysten osalta. Kuluttajariitalautakunnan ratkaisu ei kuitenkaan ole velvoittava vaan suositus.

Koirissa ilmeneviin vikoihin (sairauksiin) liittyvät korvaukset voivat tulla kysymykseen silloin, kun koirassa ilmenee luovutuksen jälkeen sairaus tai muu vika, joka on ollut koirassa piilevänä jo luovutushetkellä jos

  • koira ei ole myyjän antamien tietojen mukainen tai
  • myyjä on jättänyt kertomatta sellaisista tiedossaan olevista seikoista, joilla oli kaupan päättämisen kannalta olennainen merkitys tai
  • koira on kauppahinta, koiran käyttötarkoitus ja muut seikat huomioon ottaen muuten (olennaisesti) huonompi kuin ostajalla oli aihetta olettaa. (Kennelliiton kauppasopimus 4. kohta).

Sopimuksen mukaan ostajan on ilmoitettava virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa, viimeistään kahden kuukauden kuluttua siitä, kun virhe havaittiin. Käytännössä virhe katsotaan havaituksi silloin, kun siitä on saatu eläinlääkärin diagnoosi, vaikka koira olisi mahdollisesti oirehtinut aikaisemminkin. Myyjällä on oikeus saada nähtäväkseen eläinlääkärin diagnoosi, kun korvausta vaaditaan.

Arvioitaessa sitä, onko koira huonompi kuin mitä on ollut aihetta olettaa, käytetään vertailukohteena tavallista kotikoiraa. Ollakseen koirana ”riittävän hyvä” koiran tulee siis voida elää normaalia kotikoiran elämää. Jos kauppasopimuksessa ei erikseen ole mainittu, että koira on myyty jotain muuta tarkoitusta varten, vertailun kohteena on siis aina kotikoira, riippumatta siitä, että koiraa on ehkä ajateltu käyttää näyttelyissä, harrastuksissa tai jalostuksessa. Se, että koiraa ei tällaisiin tarkoituksiin voida käyttää, kun siitä ei ole erikseen sovittu, ei siis ole peruste korvaukselle/hinnanalennukselle.

Korvauksen määrästä

Koirien vikojen ja sairauksien osalta on olemassa vain yksi vakiintunut korvaussumma; kivesvikaisesta koirasta palautetaan 1/3 kauppahinnasta. Mitään muuta vakiintunutta käytäntöä ei ole, koska viat ja sairaudet ja muut olosuhteet vaativat aina tapauskohtaisen tarkastelun. Yleisellä tasolla voidaan oikeuskäytännön perusteella todeta, että jos koira on jouduttu vian vuoksi lopettamaan hyvin nuorena, on korvaussumma voinut nousta jopa koiran koko kauppahintaan. Korvauksen ylärajana on käytännössä koiran kauppahinta, vaikka vian vuoksi olisi aiheutunut vielä tätäkin enemmän kustannuksia. Vain poikkeustapauksessa on katsottu, että myyjän on tullut korvata ostajalle kauppahinnan ylittävä summa.

Edellä mainitun perusteella ei siis ole olemassa mitään pääsääntöä, jonka perusteella esimerkiksi purentaviasta aina tulisi korvata 1/3 kauppahinnasta. Tapauskohtaisen tarkastelun perusteella purentaviasta ei välttämättä tarvitse korvata mitään tai vaihtoehtoisesti korvaus voi olla jotain ihan muuta kuin 1/3 kauppahinnasta. Ei ole siis myöskään mahdollista tutkia oikeuskäytäntöä siten, että olisi löydettävissä jokin käytäntö tietyn yksittäisen vian osalta, koska näissäkin tapauksissa muuttujia on aina niin monta, että tilanne vaatii tapauskohtaisen harkinnan.

Korvauksen määrään ja korvausvelvollisuuden olemassa oloon vaikuttavat mm. se, miten koira pystyy elämään kyseisen vian kanssa (vai pystyykö) ja miten vikaa hoidetaan (voidaanko koira esimerkiksi leikata tai lääkitä oireettomaksi) ja minkälaisia kustannuksia vian diagnosoinnista ja hoidosta aiheutuu ostajalle. Mikäli vialla ei ole kotikoiran elämän kannalta merkitystä eikä se aiheuta hoitokustannuksia, ei korvausvelvollisuutta välttämättä ole ollenkaan. Koira on eläin, jonka kehityksestä on mahdotonta sanoa mitään etukäteen ja siihen pitää myös jokaisen koiran myyjän ja ostajan sopeutua. Kaikki pennut eivät hyvistä lähtökohdista huolimatta pysy terveinä koko ikäänsä ja perinnöllinen/synnynnäinen vika voi ilmetä koirassa lähes koska tahansa. Tärkeää on ymmärtää, että vaikka korvausvelvollisuus olisikin vian osalta olemassa, ei tällainen vika ole sen enempää myyjän kuin ostajankaan syytä.

Olen luovuttanut koiran sijoitukseen, mutta vastaanottaja ei anna minun nähdä koiraa/kerro kuulumisia/ilmoita juoksuista. Voinko hakea koiran pois?

Sijoitussopimuksen käyttäminen ja toteutuminen edellyttää osapuolilta yhteistyötä ja molemminpuolista luottamusta. Kasvattajan on syytä käydä sijoitussopimus, sen tarkoitus ja sisältö huolellisesti läpi vastaanottajan kanssa ennen kuin sopimus allekirjoitetaan. Sopimuksessa on tiettyjä edellytyksiä joiden tulee täyttyä ja sopimus poikkeaa kauppasopimuksesta monella tapaa, vaikka lopputuloksena onkin koiran luovutus toisen hallintaan ja myöhemmin omistukseen (kauppa lykkäävin ehdoin).

Sijoitussopimuksen olennaisin oikeus ja sopimuksen ydinsisältö on kasvattajalle (luovuttajalle) jäävä mahdollisuus käyttää koiraa jalostukseen, vaikka koira muuttaa toiseen kotiin toisen ihmisen hoidettavaksi. Tämän mahdollistamiseksi koiran omistusoikeus jää luovuttajalle, kun taas vastaanottaja sitoutuu huolehtimaan koirasta siten, että kasvattajan oikeus voidaan tulevaisuudessa toteuttaa. Sijoituskoira on luovuttajalle aina riski, joka on oltava valmis ottamaan luovutettaessa koiraa sijoitukseen; kaikista koirista ei tule pentujen vanhempia, syitä siihen on monia. Aina on myös olemassa vaara, että parhaatkin ystävät tai sukulaiset riitaantuvat keskenään. Jos yhteistyön sujuminen vaikuttaa hankalalta jo ennen sopimuksen tekemistä, kannattaa olla tekemättä sijoitussopimusta ja pitää koira itsellään tai rehellisesti myydä se kokonaan pois.

Useimmiten Kennelliitossa kysytään sijoituskoiran osalta sitä, voiko koiran hakea pois. Kysyjä on joko koiran luovuttaja eli useimmiten kasvattaja tai koiran poishakemista pelkäävä haltija. Luovuttaja ei koskaan ole oikeutettu itse hakemaan koiraa pois vastaanottajalta, jos vastaanottaja ei tähän suostu. Vaikka luovuttaja on vahvasti sitä mieltä, että sijoitussopimusta on rikottu niin vakavasti, että sopimus pitää heti purkaa, ei luovuttaja voi tehdä purkua yksipuolisesti ja näin saada koiraa takaisin hallintaansa. Jos tilanne kärjistyy niin, että sopimusrikkomukset alkavat vaikuttaa vakavilta ja ilmeisiltä, on luovuttajalla mahdollisuus viedä asia tuomioistuimen käsiteltäväksi ja vaatia sopimuksen purkua kanteella. Jos kysymys taas on siitä, että haltija kohtelee koiraa luovuttajan mielestä niin huonosti, että koiran terveys (ja sitä kautta myös jalostuskäyttö) on vaarassa, on luovuttajan oltava yhteydessä eläinsuojeluviranomaisiin tai poliisiin. Mikäli koira päätetään viranomaisen toimesta poistaa haltijan hallusta, on koiran omistaja eli luovuttaja yleensä luontevin taho ottamaan koiran haltuunsa. Vaikka kuinka siis olisi sukset ristissä ja välit poikki, haltijalla ei ole velvollisuutta luovuttaa koiraa takaisin luovuttajalle, vaikka tämä kuinka pyytäisi. Jos luovuttaja sitten hakee koiran väkisin pois, voi luovuttaja itse syyllistyä rikokseen. Sen sijaan osapuolet voivat aina yhteisymmärryksessä sopia sijoitussopimuksen purkamisesta, jos pääsevät sellaiseen ratkaisuun, johon molemmat osapuolet voivat tyytyä.

Koska sijoitussopimuksen pääasiallinen tarkoitus on mahdollistaa luovuttajalle koiran käyttö jalostuksessa, rikkoo esimerkiksi nartun juoksujen ilmoittamatta jättäminen lähtökohtaisesti sopimusta. Silti juoksujenkaan ilmoittamatta jättäminen ei oikeuta hakemaan koiraa pois haltijalta. Mikäli juoksut jätetään ilmoittamatta toistuvasti, voi menettely muodostaa olennaisen sopimusrikkomuksen, jonka nojalla sopimus voidaan tuomioistuimessa purkaa.

Joskus koirassa ilmenee sijoitussopimuksen voimassa ollessa vika/sairaus, joka estää koiran jalostuskäytön, esimerkiksi koira ei täytä rodun PEVISA-vaatimuksia. Vaikka tällainen jalostuskäytön estyminen käytännössä tekee sopimuksen tarkoituksen tyhjäksi, ei sekään automaattisesti aiheuta sopimuksen purkautumista. Koska kyseessä on kuitenkin tilanne, jossa sijoitussopimusta ei todennäköisesti koskaan voida toteuttaa, on tällaisessa tapauksessa syytä harkita sopimuksen purkamista.

Koira puri minua/koiraani tai muuta tahoa. Onko koiran haltija tai omistaja korvausvelvollinen?

Koiran omistaja tai haltija on aina vastuussa koiran tekemisistä ja siitä, että huolehtii koirasta asianmukaisesti. Koirasta ja koiranpidosta ei saa aiheutua haittaa tai vaaraa ympäristölle. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että koira on Järjestyslain nojalla taajamassa liikuttaessa pidettävä kytkettynä ja hallinnassa siten, ettei vahinkoja pääse tapahtumaan. Mikäli koira kuitenkin jostain syystä pääsee puremaan ihmistä tai toista koiraa, katsotaan haltija usein korvausvelvolliseksi tapahtuneesta, koska tämä ei ole pystynyt pitämään huolta siitä, ettei tällaista vahinkoa tapahdu. Näin ollen esimerkiksi koira, joka aivan luvallisesti on henkilön omalla tontilla aidatulla pihalla irti, mutta karkaa sieltä ja aiheuttaa vahinkoa ihmisille tai eläimille, aiheuttaa pääsääntöisesti samalla haltijalleen  korvausvastuun, koska haltija ei ole onnistunut huolehtimaan siitä, että koira ei pääse aiheuttamaan vahinkoa (esim. aita ei ole tarpeeksi korkea, portti on huonosti kiinni). Myös kytketty koira, joka esimerkiksi kelataluttimessa ollessaan pääsee vahingoittamaan ihmistä tai eläintä, voi aiheuttaa haltijalle korvausvastuun. Pelkästään se, että koira on lainmukaisesti kytketty, ei siis tarkoita sitä, että haltija tällä perusteella vapautuisi vastuusta. Tosin, tilanteessa on myös syytä huomioida se, miten ”uhri” on käyttäytynyt ja onko tämä mahdollisesti provosoinut koiraa, mikä voi lieventää korvausvelvollisuutta.

Koirapuisto on paikka, jossa koiria saadaan luvallisesti pitää irti taajamassa, mutta sielläkin koirat ovat haltijansa vastuulla. Mikäli koirille tulee keskinäinen tappelu, voi olla vaikea osoittaa, että tilanteesta olisi varsinaisesti vastuussa kummankaan koiran haltija. Tällainen tapaus voi olla täysin tapaturmainen sattumus, jolloin kumpikin vastaa esim. oman koiransa eläinlääkärikuluista. Kuitenkin tässä voi toisen koiran haltija joutua korvausvastuuseen, mikäli on tietoisesti tuonut koirapuistoon koiran, joka käyttäytyy aggressiivisesti tai ei pidä muista koirista. Tällöin hän on ottanut tietoisen riskin siitä, että koira voi aiheuttaa vahinkoa.

Minut on merkitty koiran omistajaksi Kennelliiton omistajarekisteriin. Eikö tämä ole todiste siitä, että minä olen koiran omistaja? Minulla on omistajatodistuskin.

Kennelliiton omistajarekisteri on ns. omistajaolettamarekisteri. Rekisteri on käytännössä tarkoitettu Kennelliiton sisäiseen käyttöön esim. kun koiria käytetään jalostukseen, jotta pentueet saadaan rekisteröityä oikeiden ihmisten suostumuksella. Omistajailmoituksen tekeminen Kennelliittoon on täysin vapaaehtoista, eivätkä suinkaan kaikki koiran omistajat ilmoita tietojansa rekisteriin. Jos koiraa ei ole tarkoitus käyttää jalostukseen, rekisteri toimii lähinnä yhteystietorekisterinä esimerkiksi jos koira katoaa/löytyy ja sen mikrosiru saadaan luettua, jolloin omistaja voidaan jäljittää.

Lähtökohtaisesti koiralla ei ole lainkaan omistajatietoa. Jos omistaja ei siis ilmoita tietojaan Kennelliittoon, koiran tiedoissa ei näy lainkaan omistajaa, ainoastaan kasvattaja. Ensimmäinen omistajailmoitus on maksuton ja tehdään ilman mitään sen erityisempää tarkastusta/selvitystä omistusoikeudesta vapaamuotoisen kirjallisen ilmoituksen perusteella. Joskus rekisteriin ilmoitetaan useampi omistaja, vaikka koiran on käytännössä ostanut vain yksi henkilö (esim. pariskunnat). Tällöin on otettava huomioon, että Kennelliiton toiminnan kannalta, jos koiraa käytetään jalostukseen, vaaditaan molempien meille merkittyjen omistajien allekirjoitukset tai valtuutus toiselta omistajalta toiselle. Myös jos koiran omistaja vaihtuu, tarvitaan molempien (kaikkien) rekisteriin merkittyjen omistajien suostumus omistajanmuutokselle. Kun koiralla on jo rekisteriin merkitty omistaja, vaaditaan omistajan muutosta varten jonkinlainen näyttö omistusoikeuden siirtymisestä (esim. kauppakirja, jossa kaikkien osapuolten allekirjoitukset tai muu edellisten omistajien/uusien omistajien allekirjoittama asiakirja, jossa ilmoitetaan omistusoikeuden siirtyneen). Jos omistajaosapuolet ovat hyvissä väleissä keskenään, tämä ei ole ongelma, mutta usein tilanteissa, joissa osapuolille on esimerkiksi tullut avioero tai toinen omistaja on kuollut, toisen omistajaksi merkityn henkilön allekirjoitusta voi olla mahdotonta saada. Siksi suositellaan, että koiran omistajaksi merkitään se henkilö, joka sopimuksen mukaan todella on saanut koiran omistukseensa.

Koska ilmoittaminen on vapaaehtoista, ei rekisterille voida taata minkäänlaista luotettavuutta, eikä myöskään omistajatodistuksen hallinta täten osoita koiran oikeaa omistajaa. Koirasta on voitu tehdä useitakin sopimuksia, ilman että niistä on ilmoitettu Kennelliittoon mitään. Näin ollen koiran omistajuus ratkaistaan vain ja ainoastaan todellisen tilanteen perusteella, eli henkilö, joka pystyy sopimuksella (tai muulla näytöllä) osoittamaan olevansa koiran omistaja, on koiran omistaja, riippumatta siitä, mitä Kennelliiton rekisteri asiasta sanoo.

Henkilötietolain nojalla omistajarekisteristä ei myöskään voida antaa omistajatietoa muille kuin omistajaksi merkitylle henkilölle itselleen ja viranomaisille (sekä löytöeläintaloille, jotka löytöeläimiä vastaanottaessaan ovat viranomaisen asemassa).

Voitteko vahvistaa tai antaa kirjallisen lausunnon siitä, kuka omistaa koiran nimeltä XX/jonka rekisterinumero on yyyyyyy?

Kennelliiton omistajarekisterillä ei ole oikeudellista merkitystä sen suhteen, kuka rekisteriin on omistajaksi merkitty. Kennelliitto ei voi ratkaista koiran omistussuhdetta, vaan omistussuhde määräytyy aina tosiasiallisen tilanteen mukaan. Jos koirasta on kauppakirja, jolla koiran Kennelliiton rekisteriin merkitty omistaja on myynyt koiran edelleen jonkun muun hallintaan ja omistukseen, koira on tuossa sopimuksessa merkityn ostajan omaisuutta heti kun kaupan ehdot ovat täyttyneet (käytännössä kauppahinta maksettu), vaikka Kennelliitossa omistajana on edelleen aiempi omistaja. Kenelläkään ei ole velvollisuutta ilmoittaa Kennelliitolle koiran omistajan vaihtumisesta eikä Kennelliitto myöskään voi valvoa koirien luovutuksia. Näin ollen Kennelliitto ei voi antaa lausuntoa siitä, kuka tietyn koiran omistaa. Kennelliiton omistajarekisteristä ei muutenkaan anneta tietoja ulkopuolisille; vain rekisteröidyllä itsellään on oikeus tarkastaa, mitä tietoja rekisteri sisältää hänestä itsestään. Jos koira siis on merkitty muun kun asiaa tiedustelevan henkilön nimiin, ei rekisteriin merkittyä omistajaa henkilötietolain johdosta edes voi ilmoittaa, paitsi viranomaisille. Näin ollen esimerkiksi osapuolten asiamiehet eivät välttämättä ilman muuta saa erimielisyyden kohteena olevan koiran omistustietoja, ellei niitä velvoiteta toimittamaan viranomaisen (tuomioistuimen) toimesta.

Olen saanut Kennelliiton kurinpitolautakunnalta kohtuuttoman seuraamuksen. Miten saan asian uudelleen kurinpitolautakunnan käsiteltäväksi?

Kennelliiton kurinpitolautakunnan päätöksistä ei voi valittaa Kennelliiton sisäisesti. Mikäli päätöksentekotavasta tai päätöksen sääntöjen- tai lainmukaisuudesta halutaan valittaa, voidaan asiasta nostaa käräjäoikeudessa yhdistyksen päätöstä koskeva moitekanne yhdistyslain säännösten mukaisesti. Tuomioistuin ei kuitenkaan lähtökohtaisesti voi ottaa kantaa yhdistyksen antaman seuraamuksen kohtuullisuuteen, koska yhdistys itse on se taho, joka määrittelee omat sääntönsä ja käytäntönsä ja sovellettavat seuraamukset. Kennelliitossa kurinpitolautakunta on viimeinen taho, joka asiaa käsittelee, ja useimmiten asia on jo sitä ennen ollut toimikunnassa ja hallituksessa, jolloin päätöksen kohteena olevalle henkilölle on mahdollisesti annettu useampikin tilaisuus tulla kuulluksi.

Jos asiassa ilmenee uutta näyttöä, jota ei ole ollut tiedossa kun asiaa on kurinpitolautakunnassa käsitelty, voidaan hallitusta pyytää viemään asia uudelleen kurinpitolautakuntaan. Tällöinkin kuitenkin päätös asian viemisestä kurinpitolautakuntaan tulee hallitukselta ja hallitus voi arvioida tilanteen myös niin, ettei asiaa viedä uudestaan kurinpitolautakunnan käsittelyyn.

Kurinpitolautakunta on hallituksesta ja Kennelliiton muista elimistä erillinen, itsenäinen valtuuston valitsema lautakunta, joka tekee päätökset itsenäisesti sille toimitetun selvityksen perusteella. Esimerkiksi Kennelliiton hallitus ei saa tietoonsa kaikkea kurinpitolautakunnalle toimitettua aineistoa tai päätöksenteon yhteydessä käytyä keskustelua. Kurinpitolautakunta ei myöskään ole hallitukselle alisteinen toimielin, joten hallitus ei voi valvoa tai ohjata kurinpitolautakunnan toimintaa. Tästä syystä hallitus ei useinkaan välttämättä tiedä, missä vaiheessa jonkin asian käsittely kurinpitolautakunnassa on tai mitä kaikkea selvityksen nojalla on tapahtunut. Sen sijaan hallitukselle annetaan tiedoksi kurinpitolautakunnan pöytäkirjat jälkikäteen.

Yhdistyksessämme X , jonka jäsen olen, on toimittu seuraavanlaisesti/tehty liitteenä oleva päätös. Voisitko kertoa, onko toiminta/päätös lainmukainen?

Kennelliitto ei lähtökohtaisesti anna neuvoja puhtaasti yhdistysoikeudellisissa kysymyksissä. Jo yhdistysautonomiasta johtuu, että yhdistys itse on se, joka tulkitsee omia sääntöjään ja muodostaa ne käytännöt, joita yhdistyksessä noudatetaan, eikä toinen yhdistys voi puuttua yhdistyksen sisäisiin asioihin.

Vaikka yhdistykset ovat Kennelliiton jäsenyhdistyksiä, Kennelliitto ei kuitenkaan ole sellainen kattojärjestö, joka varsinaisesti valvoisi alaisiaan yhdistyksiä. Mikäli kysymyksessä on puhtaasti yhdistysoikeudellinen asia, esim. päätöksentekojärjestykseen tai yhdistyslain mukaisesti toimimiseen liittyvä kysymys, kannattaa apua yrittää kysyä patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisteristä, joka viranomaisasemansa vuoksi pystyy parhaiten vastaamaan tämänkaltaisiin kysymyksiin.

Eri asia ovat tilanteet, joissa yhdistykset/rotujärjestöt kysyvät toimintansa osalta neuvoa Kennelliiton asettamien velvollisuuksien täyttämiseksi, esimerkiksi jalostuksen tavoiteohjelmien ja PEVISA:n laatimiseksi ja hyväksymiseksi tai valtuustoehdokkaiden asettamiseksi.

Kennelliitto lähtee siitä, että sen jäsenyhdistyksinä olevat rekisteröidyt yhdistykset toimivat yhdistyslain ja omien sääntöjensä mukaisesti, jolloin näiltä osin ei tarvita varsinaista valvontaa Kennelliiton taholta.

Olen Kennelliiton jäsen ja hakenut Kennelliiton jäsenyhdistyksenä toimivan koirakerhon Y jäsenyyttä, mutta minua ei ole otettu jäseneksi. Voiko Kennelliitto vaikuttaa asiaan?

Kukin rekisteröity yhdistys on oma oikeushenkilönsä, joka toimii omien sääntöjensä ja yhdistyslain puitteissa ilman että toinen yhdistys voi ulkopuolelta vaikuttaa yhdistyksen sisäisiin asioihin, kuten jäsenhakemusten käsittelemiseen/jäseneksiottamiseen. Jokainen yhdistys saa itse valita jäsenensä, eikä yhdistyksen tarvitse perustella kielteistä päätöstä asiassa, joka koskee jäseneksiottamista. Mikään ei kuitenkaan yleensä estä tekemästä uutta hakemusta yrittääkseen päästä jäseneksi, jos hakemus hylätään.

Valitettavan usein yhdistyksissä hankalat tilanteet johtuvat yksittäisten henkilöiden välisistä erimielisyyksistä, ja jättämällä yhdistyksen toiminnasta kiinnostuneita jäsenehdokkaita yhdistyksen ulkopuolelle saatetaan menettää toiminnan kannalta tärkeitäkin resursseja. Monesti henkilöllä, jota ei hyväksytä yhdistyksen jäseneksi ei ole muuta vaihtoehtoa kuin odottaa, että yhdistyksen hallitus/muu päättävä taho vaihtuu.

Naapurissa pidetään koiria huonosti/harjoitetaan pentutehtailua. Voisiko Kennelliitto tehdä asialle jotain?

Mikäli epäilet, että jossain on ongelmia koiranpidossa esimerkiksi koirien hoidon ja kohtelun osalta, on kyseessä eläinsuojeluasia, josta on syytä tehdä ilmoitus eläinsuojeluviranomaisille, esimerkiksi poliisille. Ilmoituksen tekeminen on tällaisessa tilanteessa itse asiassa jokaisen velvollisuus. Toki Kennelliittoon voi ilmoittaa asiasta ja varsinkin, mikäli epäillään pentutehtailua ja epäilty taho on Kennelliiton jäsen tai tällä on kennelnimi, voi Kennelliitto lähettää paikalle kennelneuvojan. Kennelneuvoja ei kuitenkaan ole mikään valvoja tai viranomainen, joka voi velvoittaa koirankasvattajaa tai –haltijaa toimimaan tietyllä tavalla. Kuten termistä itsestäänkin ilmenee, kennelneuvoja antaa neuvoja. Joskus pelkällä neuvonnalla päästään pitkälle tilanteissa, joissa saattaa olla kysymys pelkästä huolimattomuudesta tai osaamattomuudesta. Jos kysymys kuitenkin on selvästi piittaamattomuudesta tai tahallisesta toiminnasta, on asia saatettava viranomaisten tietoon.

Olen tehnyt koirasta oheisen sopimuksen. Onko sopimus laillinen/pätevä/kohtuullinen?

Suomessa on sopimusvapaus ja koiran kaupan osalta tyyppivapaus. Laissa ei muutenkaan juuri säädetä esimerkiksi irtaimen kauppaa koskevista sopimuksista muuta kuin että sopimus rikoksen tekemisestä on kielletty. Sisällöllisesti koiraa koskeva sopimus voi käytännössä olla minkälainen tahansa. Sopimus on myös osapuolten välillä pätevä niin kauan kuin osapuolet noudattavat tekemäänsä sopimusta ja ovat sopimuksesta yhteisymmärryksessä. Koiraa koskeva sopimus on siis lähtökohtaisesti aina laillinen. Eri asia on se, että Kennelliitto edellyttää käyttämään koiran luovutusten yhteydessä Kennelliiton omia sopimuskaavakkeita (tai vastaavan sisältöisiä sopimuksia), jotka sellaisenaan käytettynä ovat molemmille osapuolille kohtuullisia. Tämä vaatimus ei millään tavalla rajoita sopimusvapautta. Yhdistyksellä on mahdollisuus edellyttää yhdistyksen toimintaan osallisilta esimerkiksi tietynlaisen sopimuksen käyttämistä.  Jos sopimusten sisältöä muokataan tai asetetaan sopimukseen lisäehtoja, sopimus saattaa muodostua kohtuuttomaksi. Kennelliitto ei kuitenkaan yksittäistapauksessa voi ottaa kantaa siihen, onko jokin sopimus tai sopimuksen ehto kohtuullinen. Kohtuullisuusharkinnan tekee aina viime kädessä tuomioistuin sen jälkeen kun osapuoli on asian vienyt oikeuteen. Kun osapuolten kertomukset ovat ristiriitaisia, ei etukäteen voida myöskään antaa mitään luotettavaa arviota tuomioistuimen tulevasta tuomiosta. Tuomioistuimella on oikeus vapaaseen näytön arviointiin, jolloin lakimiehen on mahdotonta lähteä veikkaamaan käräjäoikeuden tulkintaa.

Joidenkin ehtojen osalta on kuitenkin olemassa kuluttajariitalautakunnan ratkaisuja tai tuomioita, joiden nojalla voi yrittää päätellä, olisiko joku ehto kohtuuton. Esimerkiksi kuluttajariitalautakunta on todennut, että jalostusoikeuden pidättäminen kauppasopimuksella myyjälle koiran koko elinajaksi on kohtuutonta ostajaa kohtaan ja yleensä tällaista ehtoa on kohtuullistettu esimerkiksi asettamalla jalostusoikeuden pidätykselle määräaika.

Mikäli sopimus on tehty Kennelliton sääntöjen ja ohjeiden vastaisesti, seuraamuksena voi olla kurinpidollinen sanktio. Tällainen sopimus voi silti olla juridisesti aivan laillinen/pätevä ja kohtuullinen osapuolten välillä, eikä mahdollisella kurinpitotoimenpiteillä ole vaikutusta itse sopimuksen voimassaoloon.

Olen myynyt koiran ja sittemmin todennut, että uusi koti ei sovi koiralle. Miten saan koiran takaisin itselleni ja kaupan purettua?/Olen ostanut koiran ja haluan palauttaa sen kasvattajalle, mitä teen?

Jos koira on myyty ja kauppahinta maksettu, ei myyjällä ole mitään oikeutta saada koiraa takaisin itselleen, vaikka olosuhteet vaikuttaisivatkin koiralle epäsopivilta. Jos kyse on eläinsuojelullisesti arveluttavasta toiminnasta, on siitä ilmoitettava viranomaisille. Ostajalla, joka on maksanut koiran kauppahinnan kokonaisuudessaan, ei ole velvollisuutta palauttaa koiraa, vaikka myyjä sitä vaatisi. Toisaalta ostajalla, joka on koiran maksanut ja saanut haltuunsa, ei myöskään ole oikeutta palauttaa koiraa tai purkaa kauppaa ilman myyjän suostumusta. Myyjällä ei ole velvollisuutta ottaa koiraa takaisin, vaikka monet myyjät ottavat mielellään koiran itselleen ja etsivät sille uuden kodin, jos alkuperäinen ostaja joutuu koirasta luopumaan. Mikäli myyjä ei kuitenkaan suostu purkamaan kauppaa/ottamaan koiraa takaisin itselleen, on ostajalla eli koiran omistajalla oikeus päättää koirasta, esimerkiksi myydä koira eteenpäin, jos ei sitä itse pysty pitämään.