Koirien keinosiemennyksestä

Kuvaaja: 
Jukka Pätynen

Keinosiemennystä käytetään yhä enemmän apuna suunnitelmallisessa jalostuksessa. Sen avulla nartun astuttamiseen voidaan käyttää kaukanakin asuvaa urosta tai lupaavan uroksen spermaa voidaan pakastaa myöhempää käyttöä varten. Keinosiemennyksen syynä ei kuitenkaan saa olla nartun tai uroksen haluttomuus tai kyvyttömyys normaaliin astutukseen.

Kennelliittojen kansainvälisen kattojärjestön FCI:n jalostussäännöissä linjataan, että keinosiemennystä ei tulisi käyttää eläimille, jotka eivät aiemmin ole lisääntyneet luonnollisesti. Kennelliiton yleinen jalostusstrategia noudattelee FCI:n linjauksia. Jalostusstrategian mukaan jalostukseen käytetään vain koiria, jotka pystyvät lisääntymään luonnollisesti ja hoitamaan pentujaan. Sekä nartun että uroksen tulee olla halukas luonnolliseen astutukseen. Uroksia, jotka eivät ole aiemmin kyenneet astumaan normaalisti tai joilla on puutteellinen sukuvietti, ei tule käyttää jalostukseen keinosiemennyksenkään avulla.

Koirien keinosiemennysten määrä on nykyisin lähes 500 siemennystä vuodessa. Siemennyksen tai sperman keräyksen saa suorittaa eläinlääkäri. Siirretyn tai pakastetun sperman mukana pitää olla eläinlääkärin antama todistus sen alkuperästä (sperman keräystodistus). Siementänyt eläinlääkäri toimittaa Kennelliittoon todistuksen siemennyksestä sekä todistuksen sperman alkuperästä.

Siemennettävän nartun ja spermaa luovuttavan uroksen pitää olla tunnistusmerkitty ja merkintä tarkistetaan toimenpiteen yhteydessä.

Asiantuntija-artikkeli keinosiemennyksestä:

Päivitetty 2.3.2016

Koirien keinosiemennys on nykypäivää

Koirien keinosiemennystoiminta on tänä päivänä kansainvälistä. Maiden välillä on avoin tiedonkulku kennelliittojen, aikakausilehtien, internetin ja kansainvälisten tuomarinvaihtojen kautta. Tämä on lisännyt mielenkiintoa koiran sperman kansainväliseen vaihtoon ja samalla asettanut eläinlääkäreille uusia haasteita keinosiemennyksien ja sperman säilytyksen suhteen.

Varsinkin niissä maissa, joissa karanteenimääräykset ovat olleet tiukat, on mahdollisuus saada maailman parhaista koirista uutta geneettistä materiaalia avannut aivan uuden lehden koiranjalostuksen historiassa.

Eläinlääkäri voi olla avuksi myös niissä tapauksissa, joissa narttu- ja uroskoira asuvat kaukana toisistaan. Sperman lähetys ja keinosiementäminen voivat säästää omistajan ja koiran pitkältä, kalliilta ja ikävältä matkalta.

Uudet, tehokkaat menetelmät sperman pakastamisessa ovat kasvattajille välttämättömyys tulevaisuudessa. Keinosiemennys mahdollistaa sopivimman uroksen käytön riippumatta etäisyyksistä, myös ajallisista, sillä pakastespermaa voidaan käyttää kymmeniä vuosia uroksen kuoleman jälkeen. Erityisesti harvinaisten koirarotujen kapeaa jalostuspohjaa laajennettaessa ja siten myös perinnöllisten sairauksien torjunnassa keinosiemennys osoittautunee merkittäväksi menetelmäksi.

Yleistä keinosiementämisestä

Keinosiemennysmenetelmät:

1. Tuoresperman käyttö (tuorespermakeinosiemennys)
2. Siirtosperman käyttö (siirtospermakeinosiemennys)
3. Pakastetun sperman käyttö (pakastespermakeinosiemennys)

Hyväksyttyjä syitä siementämiseen ovat mm:

  • pitkä maantieteellinen etäisyys uroksen ja nartun välillä
  • lääketieteellinen syy (muu kuin perinnöllinen sairaus tai vika); esim. loukkaantumisesta johtuva selkä- tai jalkavika, joka estää astumisen
  • uroksella tai nartulla mahdollisesti tulehdus, joka voisi tarttua astutuksen yhteydessä
  • halutaan luoda pitkän tähtäimen jalostusohjelma ottamalla talteen urosten spermaa

Keinosiementäminen ei ole hyväksyttävää, kun:

  • uroksella tai nartulla on häiriintynyt lisääntymiskyky
  • astutus ei onnistu perinnöllisen sairauden tai vian vuoksi
  • astutus ei onnistu liioitellun rakenteen vuoksi
  • uros tai narttu sairastaa tai periyttää vakavaa perinnöllistä sairautta tai vikaa
  • käytettävällä uroksella on jo populaation kokoon nähden riittävästi jälkeläisiä

Keinosiemennyksen onnistumisen kannalta on tärkeää, että eläinlääkärillä on asiasta riittävä koulutus ja kokemus.

Sekä spermaa luovuttavan uroksen että siemennettävän nartun on oltava tunnistusmerkitty Kennelliiton hyväksymällä tavalla. Koirien rekisteritodistus otetaan mukaan eläinlääkärin vastaanotolle, jotta eläinlääkäri pystyy toteamaan koiran tunnistusmerkinnän vastaavan sen rekisteripapereissa ilmoitettua merkintää.

Siemennysajankohdan määritys

Keskimäärin paras ajankohta normaalille astutukselle on 12.–14. vuorokausi kiiman alussa. Narttujen välillä on kuitenkin erittäin suuria vaihteluita. On narttuja, joilla ajankohta on ohi jo 7. vuorokautena ja toisilla oikea ajankohta on vasta 25. vuorokauden jälkeen ja kaikki päivät tältä väliltä ovat mahdollisia ja normaaleja. Samankin nartun eri kiimat voivat poiketa toisistaan.

Jos normaali astutus ei onnistu tai ollaan epävarmoja oikeasta astutusajankohdasta, tulisi ajankohta aina varmistaa emättimen irtosolukokeella ja hormonimäärityksellä.

Emättimen irtosolunäyte on nopea ja halpa tapa selvittää onko narttu hyvin kiimassa, onko kiima jo ”kypsä” vai onko kiima jo ohi. Kun irtosolunäyte näyttää ”kypsältä”, astuttamisen voi aloittaa. Parhaaseen astutus- / siemennyshetkeen voi kuitenkin mennä vielä muutama päivä.

Keinosiemennystä suunniteltaessa ajankohta määritetään aina hormonimäärityksen avulla. Progesteroninäytteitä tutkivia laboratorioita on nykyään Suomessa jo useita.  Näytteen ajo kestää 1–2 tuntia, joten tuloksen saa samana päivänä, kun näyte saapuu laboratorioon.

Mikäli nartun kiima tuntuu olevan menossa ohi, voidaan keinosiementäminen suorittaa, mutta tilanne pitää aina varmistaa samanaikaisesti otetulla irtosolu- ja progesteroninäytteellä. Jos kiima on irtosolunäytteen mukaan ohi, ei siemennys enää kannata. Jos kiima irtosolunäytteen mukaan edelleen jatkuu, kertoo progesteroninäytteen tulos onko ajankohta siemennykselle sopiva tai kannattaako siemennys lykätä/uusia.

Progesteroniarvoja seuraamalla voidaan oikea siemennysajankohta ennakoida 2–3 vuorokautta etukäteen.

Pika-progesteronien käytöstä ei ole paljoakaan hyötyä. Niiden tarkkuus on niin vaihteleva, että ajankohdan arvioinnissa saattaa tulla yhdestä kolmeen päivän virhe. Niitä voidaan mahdollisesti käyttää pitkien pyhien tms. tilanteiden aikana, kun tarkempaa määritystä ei ole käytettävissä.

Keinosiementäminen voidaan joskus tehdä emättimeen mutta suoraan kohtuun siementämällä saavutetaan aina parempi tiinehtyvyys. Emättimeen siementämällä tiineys voidaan saada aikaan  mikäli ajankohta on sopivan aikainen; nartulla kohdunkaula sulkeutuu progesteronitason noustessa ja sen jälkeen astuttaminen tai siementämien emättimeen ei tuota tuloksia. Nartun hedelmällinen kiima voi kuitenkin jatkua tämänkin jälkeen, jolloin kohtuun siementäminen on mahdollista.

Siemennyspäivä pyritään nykyään varmistamaan määrittämällä luteinisoivan hormonin maksimieritysaika (LH max) ja sen avulla ovulaatiopäivä (munasolujen vapautuminen). Kohdun kaula alkaa nykyisen käsityksen mukaan sulkeutua 3 (-4) vrk ovulaation jälkeen, jolloin progesteroniarvo on 15 ng/ml tai enemmän.

Siemennyskäytäntö

Tuorespermasiemennys tehdään 1–2 pv ovulaation jälkeen. Mitä myöhemmin se tehdään, sitä tärkeämpää on siementää kohtuun asti. Pakastespermasiemennys tehdään 2,5–3,5 päivää ovulaation jälkeen (optimaalinen aika), aina kohtuun siementämällä. Kohdunkaulan sulkeutuminen ei estä siemennystä katetrilla kohtuun.

Keinosiemennys aloitetaan keräämällä uroksesta sperma sen kiinnostuttua nartusta. Siittiöiden liikkuvuus ja määrä tutkitaan keräyksen jälkeen ja mikäli sperma on hyvänlaatuista, suoritetaan siemennys kohtuun. Narttua ei pääsääntöisesti tarvitse rauhoittaa. Siemennystyö kestää yleensä vain muutaman minuutin, jonka jälkeen narttu on valmis lähtemään kotimatkalle. Joskus siemennys on kuitenkin hankalampaa, joten aikaa kannattaa varata hiukan enemmän kaiken varalta.

Poikkeustapauksissa, kun katetrin läpivieminen kohdun kaulan kautta kohdun onteloon ei onnistu, voidaan siemennys joutua tekemään kirurgisesti. Tällöin sperma viedään vatsaonteloon tehdyn viillon kautta kohdun seinämän läpi neulan ja ruiskun avulla narkoosissa olevalle nartulle.

Jos kyseessä on siirto- tai pakastesperma, voidaan siemennys tehdä vain jos sperman alkuperästä on asianmukainen todistus (spermanottolomake).

Tiinehtymistulokset riippuvat siitä, kuinka tarkkaan ajankohta on määritetty ja tehdäänkö siemennys suoraan kohtuun. Myös sperman laatu ja nartun hedelmällisyys vaikuttavat asiaan. Mikäli siemennys tehdään hormonimäärityksen mukaan parhaana päivänä kohtuun, tiinehtyvyys on selvästi parempi kuin normaalisti astuttamalla (kohdunkaulan sulkeutuminen ei estä tiinehtymistä, heikkolaatuisempikin sperma toimii).

Sperman tuonti

Sperman maahantuonnissa noudatetaan maa- ja metsätalousministeriön antamia määräyksiä. Tällä hetkellä Suomeen voidaan tuoda koiran spermaa ilman tuontilupia tai vasta-ainemäärityksiä. Sperman vientimääräykset taas ovat maakohtaisia ja ne tulisi selvittää hyvissä ajoin etukäteen.

Sperman mukana pitää tulla eläinlääkärin asianmukaisesti täyttämä todistus sperman alkuperästä (spermanottotodistus). Kaikki muutkin pentueen rekisteröintiin liittyvät dokumentit kannattaa toimittaa samalla.

Ulkomaisen sperman luovuttajauroksen tulee olla luotettavasti tunnistettu ao. maan määräysten mukaisesti

Tuorespermakeinosiemennys

Keinosiemennyshetkellä sekä uros että narttu ovat paikalla.

Tavanomaisin tilanne on käytännössä sellainen, että narttu ei salli astumista tai uros ei ole kiinnostunut astumaan ja omistajan mukaan ajankohta on kuitenkin juuri sopiva. Tämä ei kuitenkaan ole hyväksyttävä syy keinosiemennykselle, koska kyseessä saattaa olla jommankumman häiriintynyt lisääntymiskyky. Tuorespermasiemennykselle tulee aina olla lääketieteellinen syy (muu kuin perinnöllinen vika tai sairaus tai kykenemättömyys astua liioitellun rakenteen vuoksi). Tutkimuksissa on todettu, että nartun käytös voi vaihdella huomattavasti, jopa saman nartun eri kiimojen aikana, puhumattakaan narttujen välisistä eroista.  Joskus narttu antaa toisen uroksen astua mutta ei hyväksy jotain toista urosta lainkaan. Jos astutus ei ota onnistuakseen, on tärkeää, että nartun oikea astutusajankohta selvitetään emättimen irtosolukokeella ja hormonimäärityksellä.

Siirtospermakeinosiemennys

Siirtospermakeinosiemennyksellä tarkoitetaan laimennettua tuorespermaa. Useimmiten uros on ulkomailla, yleensä Euroopan alueella, tai pitkän ajomatkan päässä Suomessa. Vastaavasti Suomesta lähetellään eri puolille Eurooppaa laimennettua tuorespermaa.

Nartun omistaja sopii sperman keräyksen ja lähetyksen uroksen omistajan kanssa siementävän eläinlääkärin ohjeiden mukaan.
Suomesta lähetettäessä sperma kerätään kiimaisen nartun avustuksella, tutkitaan, laimennetaan ja pakataan. Sperman laimentamiseen käytettäviä laimennusnesteitä on maailmalla useita erilaisia sekä valmiina kaupallisina versioina että apteekkien valmistamina. Tiineystuloksissa ei ole merkittäviä eroja eri laimennusnesteiden välillä. Oleellista on oikea sperman käsittely.

Jos sperman laatu ei ole riittävän hyvää, tulisi nartun omistajaa ja siementävää eläinlääkäriä informoida asiasta ennen sperman lähettämistä  Huonolaatuista spermaa ei juuri kannata lähettää.

Sperma lähetetään erityisissä lähetyspakkauksissa, jossa siemennysannos pysyy viileänä kylmävaraajien avulla. Oikein pakattuna sperma jäähtyy vähitellen + 5 C-asteeseen. Pakettiin laitetaan mukaan spermankeräyskaavake ja muut tiedot, joita halutaan lähettää vastaanottajalle.

Spermalähetykset kulkevat yleensä huolintaliikkeiden toimesta ovelta ovelle mutta tietyissä tapauksissa, erityisesti, kun halutaan nopeuttaa spermalähetyksen kulkua, tulisi sekä sperman lähetys- että vastaanottajapään varautua paketin kuljettamiseen kentälle ja kentältä siemennyspaikalle.

Siemennysajankohta selvitetään ja siemennys tehdään 1–2 vrk ovulaation jälkeen.

Siemennys tehdään aina mieluummin suoraan kohtuun, jolloin tiinehtyvyys on hyvä, jos sperman laatu on moitteetonta.

Pakastespermakeinosiemennys

Pakastespermaa käytetään aina silloin, kun siirtomatka on pitkä tai kun halutaan kerätä talteen spermaa hyvästä uroksesta tulevaisuutta varten. Turhan usein asiaan havahdutaan vasta siinä vaiheessa, kun uros on jo iäkäs. Siittiöiden määrä ja laatu alkavat heiketä monilla uroksilla jo 6-8 ikävuoden jälkeen. Pakastaminen ja uudelleen sulattaminen heikentää siittiöiden liikkuvuutta ja laatua sitä enemmän, mitä huonompilaatuisia siittiöt ovat keräyshetkellä.

Sperman pakastaminen

Koiran sperman pakastaminen on pitkä prosessi ja vaatii useita tunteja aikaa. Sen vuoksi pakastamisesta täytyy sopia jo hyvissä ajoin etukäteen.

Yhdellä keräyskerralla saadaan esim. 30-kiloisesta, nuorehkosta uroksesta spermaa talteen keskimäärin 3–6 siemennykseen. Siemennyserien lukumäärään vaikuttaa koiran koko, ikä, sperman laatu, viimeaikaisten astutusten määrä, uroksen kiihottuminen keräyshetkellä jne.

Sperman keräyshetkellä tarvitaan paikalle kiimainen narttu. Ilman houkuttavaa narttua ei saada lainkaan siittiöitä tai siittiöiden määrä on vähäisempi kuin nartun kanssa olisi saatu. Luonnollisesti samalla kertaa halutaan mahdollisimman suuri määrä spermaa talteen. Joskus kerätään tunnin kuluttua uudelleen ja molemmat keräykset pakastetaan yhdellä kerralla.

Sperman laadusta ja käytetystä menetelmästä riippuen siittiöiden liikkuvuus on sulatuksen jälkeen luokkaa 40 %–yli 70 %. Tutkimusten perusteella tiedetään, että liikkuvuuden laskiessa alle 50 % tiinehtyvyys alkaa laskea nopeasti.

Uroksen täytyy keräyshetkellä olla tunnistusmerkitty Kennelliiton hyväksymällä tavalla (ulkomaisen uroksen kyseisen maan määräysten mukaisesti).

Sperma pakataan säilytystä varten olkiin, jotka tunnistusmerkitään selvästi. Yhteen siemennykseen käytetään keskimäärin kaksi olkea. Huonolaatuista ja laihaa spermaa joudutaan käyttämään 3–5 olkea per siemennys.

Ulkomailta saattaa spermaa tulla myös pillereiksi  (pelletit) pakastettuna tai minioljissa (0,25 ml).

Sperma säilytetään erityisvarustelluissa spermapankeissa. Runsaammin siemennyksiä suorittavien eläinlääkäriasemien yhteydessä toimii spermapankki tai tällainen asema toimii yhteistyössä jonkin spermapankin kanssa.

Pakastespermalla siementäminen

Suositellaan, että pakastespermalla siemennettävällä nartulla on ollut aiemmin ainakin yksi pentue.

Pakastespermalla siementäminen edellyttää aina kohtuun siementämistä ja ajankohdan mahdollisimman tarkkaa määrittämistä. Koska nartun kiima-ajat saattavat vaihdella huomattavastikin, sperma tulisi hankkia jo hyvissä ajoin ennen tulevaa kiimaa. Muuten saattaa käydä niin, ettei lähetysmaassa ehditäkään pakastaa ajoissa spermaa ja suunniteltu siemennys jää tekemättä.

Siemennystä suunniteltaessa otetaan siementävään eläinlääkäriin yhteyttä jo ennen tulevaa kiimaa. On selvitettävä, onko siementävä eläinlääkäri paikalla todennäköisenä aikana ja ellei ole, löytyykö mahdollisesti toinen siementävä eläinlääkäri kyseisenä aikana. Pakastetun sperman siirto kotimaassakin vaatii lähettämisen nestetyppisäiliöllä ja kuluja muodostuu suhteellisen paljon. Säiliö pitää vuokrata, täyttää nestetypellä, paperit ja oljet siirtää, säiliö lähettää ja palauttaa.

Kun sperma on spermapankissa ja kiima alkaa, otetaan eläinlääkäriin uudelleen yhteyttä; tässä vaiheessa tiedetään jo suunnilleen, minä päivinä mahdollinen siemennys tulee. Kiiman kontrollointi aloitetaan noin viikon kuluttua juoksun alusta ottamalla irtosolunäyte. Näytteitä otetaan 2–3 pv välein.

Progesteroninäytteiden otto aloitetaan, kun solukuva kertoo kiiman kypsyneen. Tämä tapahtuu yleensä siinä vaiheessa, kun urokset alkavat kiinnostua nartusta ja vuoto alkaa vaaleta, tai kun on kulunut 10–12 vuorokautta kiiman alusta eikä aiemmin ole selviä merkkejä edistymisestä. Näytteitä otetaan, kunnes on saatu keskimäärin kaksi arvoa selvästi kohonneelta alueelta (5–20 ng/ml).

Keinosiemennys tehdään katetrilla suoraan kohtuun. Samalla sperman laatu tutkitaan sulatuksen jälkeen. Nartun peräpäätä pidetään hetki ylhäällä siemennyksen jälkeen ja sille annetaan heräte. Narttu voidaan joskus joutua rauhoittamaan lievästi  tai poikkeustilanteissa toimenpide suorittamaan kirurgisesti.

Mikäli saadaan kattavat progesteronitulokset ja sperman laatu on hyvä riittää yleensä yksi siemennys/kiima. Suurikokoisilla roduilla (isot pentueet) saattaa kuitenkin olla etua kahdesta siemennyksestä, sillä pentueiden koko on kahden siemennyksen jälkeen keskimäärin hiukan suurempi kuin yhden siemennyksen jälkeen.

Pakastesperman lähettäminen

Kun halutaan tuoda spermaa ulkomaisesta uroksesta Suomeen, etsii nartun omistaja sopivan luovuttajan. Uroksen löydyttyä omistaja pyytää uroksen omistajaa pakastuttamaan halutun määrän spermaa paikallisessa spermapankissa.

Pakastajalle ilmoitetaan, kuinka moneen siemennykseen spermaa halutaan ja hän päättää sperman laadun tutkittuaan kuinka paljon sitä pitää lähettää. Pakastetusta spermasta voidaan lähettää vain tarvittavat siemennyserät. Loppu voidaan jättää spermapankin varastoon odottelemaan käyttöä joko kotimaassa tai jossain muualla.

Spermapankki hoitaa pakastetun sperman lähettämisen. Maiden välisiin lähetyksiin käytetään yleensä huolintaliikkeitä. Lähettäminen tapahtuu kuivanestetyppisäiliössä, joka vuokrataan lähettävältä spermapankilta. Sperma on jatkuvasti säilytettävä nestetyppisäiliössä -120– -196° asteen pakkasessa. Osalla spermapankeista on sopimukset huolintaliikkeiden kanssa ja säiliöt tuodaan suoraan vastaanotolle tai sperma toimitetaan kaikkialle ympäri maailman.

Useilla spermapankeilla on valmiudet huolehtia asiakkaan puolesta sperman tuontiin ja lähettämiseen liittyvistä käytännön asioista.

Jos sperma lähetetään Suomesta ulkomaille, pitää vastaanottajamaan määräykset selvittää etukäteen. Useimpiin maihin lähettäminen sujuu huolintaliikkeen välityksellä helposti. Eräisiin maihin tarvitaan esim. paikallisilta viranomaisilta anottu vientilupa. Moniin maihin tarvitaan myös brucella- ja leptospiroosivasta-ainetutkimusten tulokset. Jotkut maat vaativat vielä uroksen DNA-identifioinnin, ennen kuin ne sallivat sperman käytön. Tällainen identifiointi voidaan tehdä joko Suomessa tai solunäyte voidaan postittaa USA:han DNA-laboratorioon.

Suomesta lähetettäessä vastaanottaja usein maksaa sekä sperman pakastamis- että lähetyskulut. Astutusmaksua vastaavista kuluista omistajat sopivat itse keskenään.

Keinosiemennyksestä syntyneen pentueen rekisteröinti

Astutustodistukseen on merkittävä, että pentue on syntynyt keinosiemennyksen avulla.

Keinosiemennettyä pentuetta koskevat Kennelliiton yleiset ja rotukohtaiset rekisteröintivaatimukset. Pakastespermasiemennyksen kohdalla koskevat urosta ne vaatimukset, jotka olivat voimassa sperman pakastushetkellä. Nartulle ja yhdistelmälle taas sovelletaan astutusajankohdan vaatimuksia.

Lisäksi vaaditaan eläinlääkärin etukäteen Kennelliittoon toimittama keinosiemennystodistus (toimitettava 14 vrk kuluessa siemennyksestä) Siirtosperman tai pakastetun sperman kohdalla tarvitaan eläinlääkärin allekirjoittama Kennelliiton spermanottotodistus tai ulkomaisesta spermasta vastaava eläinlääkärin todistus sperman alkuperästä.

Jos siirretyn tai pakastetun sperman alkuperästä ei ole asianmukaista todistusta, voidaan pentue rekisteröidä vain polveutumistutkimuksen perusteella.

Tekstin tiedot
Merja Dahlbom, ELT, lisääntymistieteen ja pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, Dipl.ECAR
Tapio Palolahti, pieneläinsairauksien erikoiseläinläkääri
Lena Lindh, erikoistuva eläinlääkäri, tohtorikoulutettava
Evidensia Eläinlääkäripalvelut oy

Kennelliiton keinosiemennysohje

Voimassa 1.1.2013 alkaen. Päivitetty 7.4.2016.