Kalastajien apulaisesta hengenpelastajaksi.
Euroopassa pidettiin 1700-luvulla koiria, joita kutsuttiin nimellä ”koira Newfoundlandista”. Nämä koirat olivat nykyisten landseerien ja newfoundlandinkoirien esivanhempia. Koirat rakastivat uimista ja vedessä työskentelyä, joten kalastajat käyttivät niitä apunaan pelastamassa veteen pudonneita ihmisiä kuivalle maalle ja sukeltamassa irti rantakiviin takertuneita verkkoja.
Englannissa järjestettiin 1900-luvun alussa Watertrial-kilpailuja, joissa arvostettiin koiran luontaista halua toimia ja pelastaa vedessä. Silloisia vaatimuksia olivat mm.: hyppy laiturilta tai sillalta veteen pelastamaan hukkuvaa, veneen hinaaminen rantaan, köyden tai esineen vienti veneeseen vieraalle henkilölle, kilpauinti, sukellusnouto.
Suomessa vesipelastusharrastus alkoi 1989, kun lajia esiteltiin Landseeryhdistyksen kesäpäivillä Kustavissa. Vuonna 1990 pidettiin ensimmäinen epävirallinen vesipelastuskoe Padasjoella.
Vesipelastuskokeita järjestetään vuosittain parisenkymmentä eri puolilla Suomea. Ensimmäinen vesipelastuksen SM-koe järjestettiin vuonna 2001.
Vuosittaiseksi vesipelastuksen päätapahtumaksi on muodostunut Suomen Landseeryhdistyksen järjestämä vesipelastusleiri.
Vesipelastuskokeen säännöt muokattiin Belgian säännöistä ja viralliseksi koemuodoksi laji tuli 1992 ensin kolmen vuoden koeajalla. Nykyiset säännöt ovat olleet voimassa 1.5.2002 lähtien.
Vesipelastusta harrastetaan Suomen lisäksi useissa Euroopan maissa mm. Belgiassa, Ranskassa, Italiassa ja Ruotsissa.