Hakukoirien historia ulottuu 1800-luvulle, jolloin St. Bernhardinkoiria käytettiin Alpeilla lumeen hautautuneiden etsimiseen.
Vähän ennen ensimmäistä maailmansotaa saksalainen sotilas Konrad Most kehitti koirien etsintätaitokoulutusta ja koulutti poliisi- ja lääkintäkoiria. Koulutusmenetelmät, jotka Most tuolloin kehitti, ovat vieläkin osittain käytössä hakukoiran koulutuksessa. Koirille oli tarvetta: ensimmäisen maailmansodan puhjetessa 1914 ilmeni suuri tarve lääkintäkoirista, jotka osasivat etsiä taisteluissa haavoittuneita.
Suomessa hakukoiria käytetään nykyään hyötykoirina esimerkiksi huume-, pelastus-, malminetsintä- ja lahokoirina.
Suomessa on harrastettu hakukoetta koelajina 1970-luvun alusta. Nykyisin laji on toiseksi suosituin jälkikokeen jälkeen.
Hakukoe koostuu kahdesta osasta: esine-etsinnästä ja henkilöetsinnästä. Esine-etsinnässä koiran tulee viiden minuutin aikana löytää 1-luokassa yksi, 2-luokassa kaksi ja 3-luokassa kolme ihmiselle kuuluvaa esinettä 50 x 50 metrin suuruiselta maa-alueelta. Henkilöetsinnässä koira etsii määrätyltä alueelta sinne piiloutuneita ihmisiä eli niin sanottuja maalimiehiä.
Lisätietoja hakukokeesta