Etsintäkoe on kansallisista lajeistamme vähiten tunnettu, vaikka lajin ensimmäiset SM-mitalit yleiskokeessa jaettiin jo 1950. Laji on pitänyt pintansa, ja sillä on oma, melko pieni harrastajakuntansa.
Etsintäkokeessa ovat parhaimmillaan vahvahermoiset, toimintakykyiset koirat, joista pitkän kilpailupäivän aikana saadaan irti yhä uudelleen täysitehoisia suorituksia.
Etsintäkokeessa riittää haastetta myös ohjaajalle. Vaikka yksittäiset osat tuntuvat helpohkoilta, koiran on hallittava lajit hyvin ennen menestymistä.
Etsintäkokeen maasto-osuus koostuu jäljestä, henkilöhausta, esineruudusta, pudotetun esineen noudosta ja tarkkuusetsinnästä.
Monen eri lajin yhtäaikainen opettaminen vaatii kouluttajalta tavallista suurempaa selkeyttä ja johdonmukaisuutta koulutuksessa. Lajin moni-ilmeisyys on innostavaa ja hyvin palkitsevaa.
Lisätietoja etsintäkokeesta