Uma Aaltonen pyrki elämässään aina luottamaan oman esimerkkinsä voimaan ja sitä kautta valistamaan nuorempia sukupolvia niin luontoa ja eläimiä kuin myös kanssaihmisiä kunnioittavan elämäntavan kehittämiseen.
Uma toi koiraharrastukseen paljon positiivista julkisuutta ja hän toimi aktiivisesti koiraharrastuksen piirissä useiden vuosien ajan. Uman ponnistelut johtivat muun muassa miinakoiran lahjoittamiseen Sarajevoon ja huumekoiran saamiseen Lohjan poliisille. Lisäksi Uma toimi puuhanaisena sotakoirien muistoksi Mikkeliin vuonna 2003 pystytetyssä patsasprojektissa. Uma myös kasvatti länsigöötanmaanpystykorvia kennelnimellä Umanoma vuodesta 1991 alkaen.
Umalle myönnettiin Suomen Kennelliiton viiri vuonna 2000. Vuonna 2006 hänet kutsuttiin Suomen Kennelliiton kunniajäseneksi ansioistaan positiivisen mediajulkisuuden luomisen sekä hyvän koiranpidon puolesta puhumisen parissa. Uma Aaltonen oli lisäksi mukana muun muassa Kuulokoira ry:n, Avustajakoira ry:n, Suomen Eläinsuojelu Yhdistyksen sekä Ystävät yhdessä ry:n toiminnassa. Uma palkittiin Kiitos Eläimiltä -palkinnolla vuonna 2004.
Koiraharrastuksen ulkopuolella Uma tunnettiin eläinrakkaana ihmisenä, jonka sydäntä lähellä olivat erityisesti hevoset. Eläinrakkauden ohella Uma keskitti tarmonsa lasten ja nuorten valistamiseen sekä vanhusten ja vammaisten hyvinvoinnin ja tasa-arvon edistämiseen. Lisäksi Uma muistetaan Yleisradion ja Anna-lehden toimittajana, nuorten hevos- ja tapakirjojen kirjoittajana sekä myös poliittisista meriiteistään. Vuonna 1994 presidentinvaaleissa hän oli Elisabeth Rehnin kampanjapäällikkönä. Lisäksi hän toimi vihreiden edustajana Euroopan parlamentissa vuosina 2003-2004. Vuonna 2008 hänet valittiin Vihdin kunnanvaltuustoon.
Kuva: Paula Heikkinen-Lehkonen, Crufts 2009