Tunnistusmerkintänä käytetään Suomessa tatuointia tai mikrosirua. Merkinnän saa koiralle oman paikkakunnan eläinlääkäriltä tai tunnistusmerkitsijäksi koulutetulta henkilöltä. Tunnistusmerkinnästä on hyötyä, jos koira karkaa tai se varastetaan. Merkinnän avulla viranomaiset löytävät koiran omistajan tarvittaessa nopeastikin.
Vastuuntuntoiset kasvattajat ovat tähänkin saakka tunnistusmerkinneet pentunsa jo ennen niiden rekisteröimistä tai viimeistään ennen pennun luovutusta. Tällöin uuden omistajan tehtäväksi jää vain omistajatietojensa ilmoittaminen Kennelliiton omistajarekisteriin.
Tunnistusmerkintä toimii koiran ”henkilötietona” myös koirien terveystarkastuksia tehtäessä. Tutkimukset voidaan tehdä virallisesti vain tunnistusmerkityille koirille, ja niiden tulokset Kennelliitto rekisteröi tilastoihinsa, jotka ovat Kennelliiton internet-sivuilla vapaasti kaikkien selailtavissa osoitteessa
http://jalostus.kennelliitto.fi/.
Jalostukseen käytettävien koirien ja rekisteröitävien pentujen tunnistusmerkintäpakko on jo vaatimuksena useissa kansainvälisen koiranjalostusliiton FCI:n jäsenmaissa, joihin Suomikin kuuluu.
Julkinen paine kaikkien koirien pakollisesta tunnistusmerkinnästä on lisääntynyt mm. viimeaikoina ilmi tulleiden koiratappeluiden ja purematapausten vuoksi. Siksi Kennelliiton hallitus haluaa varmistaa, että suomalaiset rekisteröidyt rotukoirat ovat tunnistusmerkittyjä ja tunnistusmerkintätiedot tallennettu Kennelliiton omaan rekisteriin.
Kennelliitto pitää yllä myös ei-rotukoirille tarkoitettua tunnistusmerkintärekisteriä, johon tallennetaan koiran nimi, tunnistusmerkintänumero, lyhyt kuvaus koiran ulkonäöstä sekä koiran omistajan yhteystiedot. Tietoja tästä ns. FIX -rekisteristä sekä koirien tunnistusmerkinnästä on Kennelliiton internetsivuilla osoitteessa
www.kennelliitto.fi/FI/jalostusjakasvatus/tunnistusmerkinta/.
Lisätietoja:
Tiedotuspäällikkö Kaija Unhola, Suomen Kennelliitto, puh. (09) 8873 0292, 050 432 0844