Koiran etsiminen pitää perustaa leikkimieleen ja mehevään makupalaan. Aluksi makupala pitää sijoittaa maahan asetettujen kantarellien alle, jolloin koira etsii sieniä makupalan ja ihmisen hajun perusteella. Koska tarkoitus on opettaa koira etsimään sieniä niiden oman ominaishajun perusteella, poimitun kantarellin voi jättää maahan ja antaa koiran etsiä sitä seuraavana päivänä. Lopuksi etsittävät sienet heitetään maastoon. Kun koira on tällaisen sienen löytänyt, omistaja palkitsee koiran asettamalla sille makupalan sienen viereen.
Koiran pitää myöhemmin oppia itse ilmoittamaan kantarellilöydöstään. Ilmaisutavan voi opettaa jokaisen koirayksilön luontaisen käytöksen perusteella. Koira voi joko istua sienen eteen tai haukahtaa kevyesti. Tällöin sitä kehutaan ja se saa makupalansa. Sieniretkelle lähdöstä voi tehdä koiralle rituaalin. Näin se jo metsään lähtiessä tietää, että sienikori merkitsee hauskaa etsintää.
Kaiken rotuiset koirat pystyvät etsimään sieniä. On yksilöllistä, miten nopeasti ne oppivat tai miten innokkaasti ne jaksavat työskennellä. Sienikoiran koulutuksessa pitää edetä rauhallisesti. Koiran kanssa kannattaa usein pitää taukoja, jottei kantarellien etsintä ala olla sille liian työlästä. Koirat kuitenkin nauttivat tekemisestä. Ja jos sieniä ei ole, koira täytyy muistaa palkita irtosienien viereen asetetuilla makupaloilla.
Virheitäkin voi koiralle sattua. Tavallisin niistä on, että se syö kantarellin. Tähän auttaa makupalan asettaminen aina sienen viereen. Nopea palkitseminen on ratkaisu muihinkin ongelmiin, kuten siihen, että koira liian innokkaana alkaa raapia sieniä. Aiheesta on kirjoitettu myös kirjoja, mm. Anders Hallgrenin ja Marie Hansson Hallgrenin tekemä Koiran kantarelliopas.
Lisätietoja:
Kaija Unhola, Suomen Kennelliitto, puh. (09) 8873 0292 tai 050 432 0844