MMM Katariina Mäen väitöskirja "Breeding against hip and elbow dysplasia in dogs" tarkastettiin Helsingin yliopistossa 23. huhtikuuta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä ovat parhaat keinot vähentää jalostuksellisesti koirien lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa.
Suomen Kennelliiton tilastojen mukaan vuonna 2002 tutkituista koirista 36 prosentilla oli lonkka- ja 22 prosentilla kyynärdysplasiaa. Todelliset määrät ovat mitä luultavimmin tätä suuremmat, sillä kaikki omistajat ja kasvattajat eivät halua antaa koiriensa huonoja tuloksia tietokantoihin. Koirien jalostus keskittyykin nykyään yhä useammin pelkkiin ulkomuoto-ominaisuuksiin.
Kapea jalostuspohja ja siitä aiheutuva sukusiitos on yksi todennäköinen syy perinnöllisten sairauksien yleisyyteen koiraroduissamme. Koirilla on raportoitu olevan noin 450 perinnöllistä sairautta. Näistä sairauksista vain muutamaa, esimerkiksi lonkka- ja kyynärnivelen dysplasiaa eli kasvuhäiriötä, kartoitetaan rutiininomaisesti jalostustyötä varten. Useimmissa roduissa on lonkka- ja kyynärdysplasian suhteen riittävästi perinnöllistä vaihtelua, joten dysplasioita voitaisiin vähentää systemaattisen jalostusvalinnan avulla. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut.
Tehokkainta jalostusvalinta on koirille laskettavien jalostusindeksien avulla varsinkin, jos nykyistä useammista koirista saataisiin tietoja. Väitöstyön ansiosta Suomen Kennelliitolla on valmiudet laskea lonkka- ja kyynärdyplasian jalostusindeksejä eri koiraroduille. Perinnöllistä edistymistä ei kuitenkaan tapahdu, ellei jalostuksen nykyistä painopistettä muuteta suosimaan terveysominaisuuksia. Myös luonne- ja käyttöominaisuudet pitäisi ottaa täysipainoisesti mukaan jalostussuunnitteluun.
Väitöskirja