Maa- ja metsätalousministeriön yhteydessä toimiva seura- ja harrastuseläinten neuvottelukunta ilmoittaa 29.10.2014 kannanotossaan, että eläinten hyvinvointia ja terveyttä heikentävästä jalostuksesta on päästävä eroon.

Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta on huolissaan jalostuksen eläimille aiheuttamista hyvinvointiongelmista. Jalostuksella tarkoitetaan tässä kannanotossa kaikkea ihmisen valvonnassa tapahtuvaa eläinten kasvatusta, kasvattamista ja lisäämistä. Ihminen on vastuussa jalostuksen lopputuloksesta. Jalostuksessa ei saa laiminlyödä eläinten terveyttä ja hyvinvointia.

Jalostuksen tavoitteeksi hyvinvoiva eläin

Eläinsuojelulain mukaan eläinjalostuksessa on otettava huomioon eläinsuojelulliset näkökohdat sekä eläinten terveys. Terveydelle ja hyvinvoinnille haitallinen, kärsimystä aiheuttava jalostus on kielletty. Jalostuksen aiheuttamia ongelmia esiintyy kuitenkin kaikilla lajeilla, niin kissoilla, koirilla, hevosilla kuin eksoottisemmillakin lemmikkilajeilla.

Neuvottelukunnan mielestä jalostuksen tavoitteena tulee olla terve ja hyvinvoiva eläin; pelkkä ulkonäkö tai muu yksittäinen ominaisuus ei saa olla etusijalla jalostustavoitteissa. Uuteen eläinsuojelulakiin on syytä tarkentaa, mitä kielletyllä jalostuksella käytännössä tarkoitetaan.

Kissoilla ja koirilla esimerkiksi liian pieni kallo, lyhyt kuono, liian poimuinen iho ja liian lyhyet raajat suhteessa vartaloon heikentävät eläimen hyvinvointia. Yleisiä ongelmia ovat myös nivelviat, silmäluomien kiertymät ja kyvyttömyys lisääntyä tai liikkua normaalisti. Kaneilla esiintyy hyvin yleisesti perinnöllisiä hammasongelmia. Marsuista jalostetaan uusia rotumuunnoksia, joilla luustoa heikentävät ominaisuudet huonontavat yksilöiden hyvinvointia. Epämuodostuneesta selkärangasta johtuva kultakalojen lyhyt, pallomainen ruumiinmuoto altistaa kalat vakaville sisäelinongelmille. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä jalostuksen lemmikkieläimille mukanaan tuomista lukuisista hyvinvointiongelmista.

Fyysisten ominaisuuksien ohella huomiota on kiinnitettävä myös eläinten psyykkisiin ominaisuuksiin. Luonnetta jalostettaessa on muistettava, että esimerkiksi liiallinen arkuus tai aggressiivisuus heikentää eläinyksilön hyvinvointia. Lemmikkieläimiä on suojeltava myös sukusiitoksen mukanaan tuomilta sairauksilta sekä liian tiheiltä synnytyksiltä.

Vanhempien ominaisuudet periytyvät jälkipolville sekarotuisilla eläimillä samalla tavalla kuin puhdasrotuisillakin. Myös sekarotuisten lisääntymisessä on otettava huomioon vanhempien kantamat ominaisuudet ja vältettävä terveyttä ja hyvinvointia uhkaavien ominaisuuksien periyttämistä jälkeläisille.

Omistaja on vastuussa lemmikkinsä hyvinvoinnista

Ensisijainen vastuu siitä, millä eläimillä teetetään jälkeläisiä, on aina siitoseläimen omistajalla ja kasvattajalla. Myös eläimen ostaja on osaltaan vastuussa siitä, millaisia eläimiä jalostetaan. Valistunut asiakas ei tietoisesti hanki eikä vastuullinen kasvattaja myy eläintä, joka kärsii jalostuksen aiheuttamista hyvinvointiongelmista.

Neuvottelukunta muistuttaa, että asiantuntijoilla, kuten eläinlääkäreillä ja näyttely- sekä kilpailutuomareilla, ja järjestöillä, kuten Suomen Kennelliitolla ja Suomen Kissaliitolla, on vaikutusvaltaa ja vastuuta jalostettavien eläinten hyvinvoinnin edistämisessä. Asiantuntemusta voidaan hyödyntää ottamalla jalostusasiat entistä tarkemmin huomioon esimerkiksi eläinlääkärien ja näyttelytuomarien koulutuksessa.

Kaikkein sairaimmista roduista on luovuttava

Jalostuksen myötä kehittyneet, eläimille epäedulliset piirteet ovat jalostuksen keinoin myös karsittavissa pois. Esimerkiksi lyhytkuonoisten koira- ja kissarotujen kuonon pidentämisessä jalostuksen avulla voidaan nopeastikin parantaa eläinten hyvinvointia, kun jalostukseen valitaan pitempikuonoisia yksilöitä tai tuotetaan roturisteymiä.

Neuvottelukunta ehdottaa, että kaikkein sairaimpien rotujen kohdalla ryhdytään välittömiin toimenpiteisiin rodun terveydentilan parantamiseksi. Jos toimenpiteet eivät auta tai ovat riittämättömiä, rodun lisääminen ja ylläpito lopetetaan kokonaan.

Neuvottelukunta tähdentää, että kaikki edellä mainittu koskee paitsi koiria ja kissoja, myös muita lemmikkinä pidettäviä eläimiä.

Lisätietoja: Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta